POHJOISEEN SEURAAVANA CASCAIS

Sineksessä oltiin pakosta 10 päivää. Tiistaina jo suunniteltiin lähtöä eteenpäin pohjoiseen, mutta suunnitelma kuivui  kun lähtö olis venynyt puolille päivin. Silloin oltais tultu yöllä Cascaisiin. Peruttiin siis päätös. Ei houkuttanut ajella pimeässä kalanpyydysten seassa. Hyvillään oltiin ratkaisusta koska marinasta lähti englantilainen moottorivene pohjoiseen. Tuli takaisin, kun oli tuuli niin höykkyyttänyt. Tuulta riitti puuskineen seuraavat päivät ja välillä tuli myös sadekuuroja. Tuuli oli viikossa hajottanut jo Portugalin kohteliaisuuslipun pään hajalleen. Onneks meillä oli mukana punaista lankaa ja sain lipun korjattua. Ei kehtaa liehutta resusta lippua.!! (matkalla näkee kyllä tosi surkean näköisiä lippuja)

Torstaina tuttumme Nigel tuli sitten kertomaan, että perjantai-aamuna olis hyvä hetki lähteä. Silloin olis mahdollisesti tuulta länneltä hyvässä lykyssä osan matkaa eikä tuultakaa liikaa. Aallot vain n. neljä metrisiä.

Niinpä molemmissa veneissä  irrottiin  köydet perjantaina 20. pnä huhtikuuta klo 7 .  Matka  kohti Cascaista alkoi.

Taivas oli pilvessä ja uhkaavasti näytti, että vois tulla vähän sadettakin. Muutama pisara tuli alkumatkasta, mutta sitten alkoi taivas kirkastua. Tuuli tuli kylläkin niin nokasta, ettei purjehtimisesta meillä  tullut mitään. Koneella ajeltiin ja purjeet olivat apuna tasottamassa menoa. Tuulta oli 7-14 kn. Ihan siedettävää oli meno. Tarkkana saatiin olla pyydysten kanssa. Joku on sanonut, että niitä on vain sadan metrin syvyyteen. Oli niitä kyllä syvemmälläkin. Aallot olivat pitkiä ja loivia, 3-4 metriä korkeita. Vain muutama räiske saatiin kannelle. Pyydyksiä saa tosiaan tiirailla aaltojen takaa. Pari kertaa ajettiin noin 20 metrin päästä ylläri-pyydystä. Vain kerran oltiin lähellä kalastajavenettä ja jouduttiin väistämään. Pilviä näkyi edessä taivaalla, mutta hajosivat onneksi.

Meri oli turkoosinen . Kippari- Rami näki kerran pyöriäisiä. Englantilaiset Kaye Ja Nigel tulivat perästä purjein. Heillä on vähän parempi vene nousemaan tuuleen ( Dufor 40..  olleet etelä-Portugalissa talven ja nyt palaamassa Englantiin ).  Ehdittin Cascaisiin just ennen klo neljää. Kipparin piti ehtiä veneliikkeeseen ostamaan ankkurin nosto ja laskukatkaisijaa. Hapettunut on. Keulapotkuri kyllä toimii taas.  Matka kesti siis vajaat 9 tuntia.( n 50 nM) .Kyseistä katkaisijaa ei kyllä perjantaina vielä löytynyt.

Satamassa ei ole tungosta tähän aikaan. Muuten tämä on nyt ensimmäinen satama missä ollaan toista kertaa. Ilmoittautumisseremoniassa saatiin taas viinipullo lahjaksi nätissä paketissa, niinkuin tässä satamassa on tapana. Hinta marinassa on vain puolet sesonkihinnasta.. siltikin n. 20 euroa nyt. Keleistä riippuu montako päivää viivymme. Toivottavasti jossain välissä päästään purjehtimaan hyvässä kelissä. Nigel kertoi, että diesel on täällä halvempaa kuin Espanjassa. Täälläkin jo hinta on noussut, 1,49 euroa/ l. Tietysti tankattiin heti tullessa. Sineksessä hinta oli 1,70 e/l ( ei tarvinnut tankata )

Cascais on edelliseen satamaan verrattuna kovasti äveriäämmän näköistä aluetta. Lissaboniinhan on vain 20 min junalla. Siellä kävimme edellisellä kerralla, ehkä nytkin. Turisteja on paljon, Englannista varsinkin.  Rakennukset ovat kauniita ja kadut siistejä ja rannassa tietty turvana linnanmuurit. Kyljessä oleva Estoril ilmeisesti pitää hinnat ylhäällä.

Helteistä ei ole tietoakaan. Aurinko kyllä paistoi välillä eilen lauantaina.  Tänään sunnuntaina näyttää pilviseltä, mutta suht lämpimältä .. aamulla + 18 astetta. Siinä yhdessä laulussahan kehuskellaan Portugalin huhtikuuta. Talvihan on ollut kuiva ja viileä Espanjan Canarialla ja Portugalin Madeiralla ja Porto Santossa. Kuivuudesta on kasvillisuus kärsinyt kovasti. Sanovat, että sateet olisivat tuoneet lämmintä ilmaa. Cascaisissa ainakin puistojen kasvit rehottavat. Kotoselta alkoi jo tuntua kun satamassa nähtiin heinäsorsa pariskunta. Leipää heiteltiin.

50 mailia ennen katkaisi nouseva keli matkan Cascaisiin.

Sines 

Sineksen kaupungissa on 13 000 asukasta. Pääelinkeino on kalastus ja kalanjalostus. Kaupungin on perustanut kuningas D. Pedro I v. 1362.

Huomasi, että sijainti on strategisesti hyvä vihollisia vastaan. Puolustuslinnake rakennettiin korkealle rantaan. Tämä onkin  Sineksen tärkein monumentti.  On yhä paikallaan. Kirkon vierellä linnanmuurin vierellä seisoo Vasco da Gaman patsas tähystämässä merelle. Kerrotaan, että Vasco on syntynyt ja elänyt ja kuollut kaupungissa ( 1469-1524 ). Ainakin osan elämäänsä arvioivat hänen eläneen linnakkeella. Jossain välissähän  hän käväisi löytämässä meritien Intiaan.

Linnakkeessa toimii nykyään museo. Arkeologisia löytöjä on näytteillä ja saaren historiaa. Multimediaakin on tarjolla. Videolla esitetään historiaa, tosin portugalin kielellä vain. Museo on kolmessa kerroksessa. Yksi kerrosväli kuljetaan Otis hissillä.  Linnakkeessa on laaja piha-alue ja kahvila. Piha-alueella oli joku pop-konsertti sunnuntain vastaisena yönä. Ei häirinnyt meitä satamassa.

Linnakkeella kulkiessamme meitä tuli vastaan vanha mies. Moikkaili elehtien ja alkoi elein esittää tarinaa:-ollessaan polvenkorkuinen 3-vuotias,  mereltä oli tullut valtava myrsky ja kaikki  irtonainen oli lennellyt  ympäriinsä. Yhtään sanaa ei kuulunut. Vaikutti, että mies oli kuuromykkä. Siinä kävi muurilla muistelemassa menneitä.

Satamasta kaupunkiin ei ole matka pitkä, mutta kaupunki on korkealla, joten ylämäkeä riittää.

Linnan ympärillä on ns. vanha kaupunki kapeine kujineen. Meneillään on katutyöt ja putkien uusimiset. Monta kujaa on auki. Kulkemaan kyllä pääsee kävellen siitä huolimatta. Ihan nättiä on ympäristö. Tuossa keskustassa on mm. ison korttelin käsittävä Santa Casa da Misericordia de Sines.

Tölläilin talon edustalla ja kysyin ulos tulevalta nuorelta naiselta, että mikä tämä talo on.  Talon seinällä oli näkyvästi  kyltti jossa kerrottiin, että talo on aloittanut toimintansa  v. 1516.  Nainen vei minut sisään ja selitti,  että talo on kaikkia kaupungin asukkaita varten. Löytyi askartelunohjaaja joka osasi selittää englanniksi,  että talossa asuu kodittomia yksinäisiä vanhuksia ja lapsia ja nuoria joista kotioloissa ei jostain syystä pystytä huolehtimaan. Nuoret asuvat täällä 18-vuotiaaksi. Viihtyisän näköiset tilat ja hymyileviä vanhuksia käveli vastaan tai istui tuoleissa odottelemassa ateriaa. Ruoan jakelu oli meneillään.  Keskellä korttelia oli iso piha-alue ja meren puolelta mahtavat näköalat satamaan ja ulos merelle. Siis paikka oli sosiaalikeskus minne sai tulla huolineen ja niihin sitten  kuulemma etsitään ratkaisu.

Vanhan kaupungin ulkopuolella on kauniita matalia uusia rakennuksia.  Ylpeyden aihe näyttää olevan uusi kirjasto-ja taiderakennus. Laatikon näköinen kellertävä kompeksi. Minusta se ei oikein istunut ympäristöön. Katutasossa yksi seinä on lasia ja siitä näkyy lukusali jossa on ainakin 10 tietokonetta pöydillä. Satamassa kerrottiin , että siellä on kaupungin internet yhteys. Se yhteys vaan ei toimi. Asiaa kyllä kuulemma yritetään hoitaa kuntoon. Yks nettikahvilakin kuulemma on . Kävin siellä, mutta sekään ei toimi kun pomo ei ole paikalla. Ei sattunut olemaan silloin.

Vapaa wifi yhteys on kuulemma yhdessä puistossa, mutta sinne ei vielä ole ollut hinkua koska täällä nyt on tuullut  kovasti ja välillä tihuttaa vettä. Kirjoittelen siis koneelle tallennukseen näitä tekstejä veneellä.

Muuten ihmiset täällä niinkuin mielestäni muuallakin Portugalissa ovat ystävällisiä ja vähäeleisiä ja jotenkin humaaneja. Huomiota herätämme kyllä kaupungissa pyöräillessä. Pyöriä täällä näyttää olevan harvassa. Eikä sillä kulkeminen olekaan kätevää kaikissa paikoissa.

Satamalueella on iso kyltti, jossa kerrotaan alueen olevan uusimisen alla.  Satamarakennus on tosiaan komea ja siisti. Suihkutilat ovat siistit ja uudet. Tilat ovat kuitenkin sen verran kaukana, että käytössä on oma suihku ja vessa enimmäkseen. Koneellisen pyykkiä pesin marinan koneella. Kuivausrumpu oli kylläkin rikki, niin että kuivattelu tehtiin sitten veneellä. Konepesu maksoi 3 euroa ja 73 senttiä. Ravintoloita alueella ei ole ,vain kioskikahvila josta saa esim. pieniä aterioita. Vanhassa kaupungissa kyllä on kahvilaa ja ravintolaa ja kauppaa joka lähtöön. Vaihdatin esim patterit kahteen kelloon. Hinta oli 6 euroa. Kahvit ja komeat pullat maksoi 4 euroa. Taxeja ei näy missään, mutta eipä ole turistejakaan.

Tulimme siis tänne tiistai-iltana. Ja tosiaan satamaan kreivin aikaan. Täällä on pysytty jo 5 päivää.

Merelle ei ole asiaa. Tuulta ja vinkunaa riittää. Naapurin englantilainen Nigel oli mitannut toissayönä 36 solmua l. knotsia. Laskin laskimella..sehän tekee 18,52 m/sek,  siis suojaisessa  satama-altaassa. Voi vain kuvitella mitä se on tuolla merellä. Sama keli jatkuu kuulemma ainakin vielä pari päivää.  Tämän satama-altaan toisella puolella on kalastajasatama. Pienet kalastajaveneet ovat enimmäkseen ankkurissa suojaisessa altaassa. Isommat sitten laiturissa. Näiden satamien   välissä on  hiekkainen uimaranta. Eipä ole käyttöä tällä tuulisella ja viileällä ilmalla.

IPhonesta naapuri saa ajantasalla olevat säätiedot. Heidän veneensä on Dufor 40 ja moottorina Volvo Penta 40 hp.  Veneen nimi on Ruby Tuesday. Kyttäämme yhdessä lähtöä kohti Cascaisia. Suuntaamme luultavasti Cascaisin itäpuolelle uuteen Oeiras nimiseen halvempaan satamaan. Cascaisissa ja Lissabonissahan kävimme tulomatkalla. Ehkä käymme nytkin Lissabonissa. Naapurin Kay kehui sen olevan oma mielikaupunkinsa jostain syystä. Onhan se melkoinen suurkaupunki.

 Satamakonttorin seinällä on kyllä myös tietoa säästä.  Tuulinen sää jatkuu niin, että täällä sitä nyt lepäillään. Pari päivää sitten satama-altaaseen tuli ankkuriin kaksi katamaraania.

Olivat siinä vuorokauden. Molemmissa oli Itävallan lippu. Tarkistin kirjasta. Ilmeisesti heillä oli jonnekin kiire koska naapuri kauhuissaan kertoi heidän lähteneen seuraavana aamuna klo 9 pois ankkurista. Yks englantilainen moottorivene tuli ankkuriin Marokosta pari päivää sitten. Olivat saaneet köydet molempiin potkureihinsa.  Ankkurista heidät hinattiin  laituriin. Sukeltaja irrotti köyden 10 min:ssa ja hinta oli 190 euroa. Eivät omistaneet köysileikkuria. Meillä ja naapurilla se on ja samaa merkkiä. Muuten satama on aika hiljainen. Vain muutama purjevene on laitureissa. Eilen tuli laituriin sininen hollantilainen purjevene.  Miehistönä on kolme miestä. Olivat ostaneet veneen Tanskasta. Nyt ovat matkalla Ibizalle.  

Tänään on siis sunnuntai. Tuuli on hieman tyyntynyt, mutta vesikuuroja tulee välillä. Suunniteltiin lähteä tänään tai huomenna Porto Covoon , etelään päin olevaan historialliseen kylään. Saa nähdä löytyykö linja-autoasemalta sinne menevää bussia. Pitää keksiä jotain ajan kulukkeeksi kun nyt ollaan näillä main. Telkkari toimii !! Eilen illalla tuli hyvä Tony Darreiran konsertti .Konserttisali oli valtaisa ja yleisö kiitettävästi mukana laulaen. Näyttäis olevan suosittu laulaja Portugalissa. Musiikki oli mukavan rauhallista ja esiintyjä tosi symppis. Tyyli on ihan toinen kuin Espanjassa.

Mariza fadolaulaja esiintyy paljon telkkarissa. Vaalea ja lyhythiuksinen laulaja ,jonka esiintyminen on vaikuttavaa ja syvällistä.

Muuten vessassa on tukkeutumisongelmaa. Kippari on aina välillä sen kimpussa. Näyttäis taas toimivan. Siivottavaa ja korjattavaa kyllä aina löytyy.

Viimein päästiin liikkeelle sunnuntaina neljän maissa. Ajettiin kaupunkiin katsomaan sitä nettibaaria. Sinne tultiin, mutta eipä ollut internetti yhteyttä tänään.  Sen sijaan sisältä kuului kova musiikki. Ovimies kertoi, että tanssit on meneillään. Ja ei kun sisään. Saatiin kouraan kortit jotka kuulemma pitää lähtiessä maksaa.  Miehen kortti maksoi 8 euroa ja naisen 4 euroa. Siihen korttiin sitten baarimikko merkitsi tilatut  juomat.  Musiikki oli ihan mukavaa ja tanssittavaa. Väki oli varttunutta ja iloista . Meidän viereisessä pöydässä oli neljän pariskunnan porukka. Heillä oli mukanaan omat syötävät pöydässä- jotain kalaa ja leipää ja kakkua. Juomat haettiin baaritiskiltä. Toivat pöydästään meillekin maistiaisia lautasella ja kaksi haarukkaa mukana. Juomat olivatkin  sitten ilmaisia. Humalassa siellä ei ollut kukaan. Tanssimusiikista vastasi yhden miehen orkesteri. Hoiti muuten hommansa laulaen ja säestäen eikä pitänyt yhtään taukoa sen kolmen tunnin aikana minkä  siellä vietimme. Miesten vessa oli kuulemma vanhanaikainen ja haiseva. Naisten puolella oli ihan siistiä. Minun piti kyllä vähän odottaa vuoroa käsien pesuun, kun edessäni yks täti pesi ensin lavuaarilla tekohampaansa. Vähän mulla oli naurussa piteleminen. Poislähtiessä kiittelimme maistiaisista ystävällistä ja rempseää naapuripöydän porukkaa.

Saas nähdä mitä huomiselle keksitään. Päästäänköhän bussimatkalle.

KOKO PÄÄSIÄINEN MERELLÄ

Lanzaroten eteläkärjestä (satama Rubicon) Portugalin Sineksen satamaan Lissabonin alapuolelle.

Pitkäperjantain aamu Rubiconin satamassa oli aurinkoinen ja tyyni. Ajoimme ensin vastaanottolaiturin vieressä olevaan tankkauslaituriin. Marineero otti samalla vastaan suihkutilojen avaimen ja palautti siitä pantin 10 euroa. Meidän ei enää tarvinnut nousta ylös laiturille. Ystävällinen marineero toivotteli hyvää matkaa....buen viaje..suerte !!!

Ajeltiin Lanzaroten itärantaa kohti pohjoista. Suunta otettiin Portugalin Cascaisiin ( ajosuunta 26 astetta.) Matkaksi arvioitiin n. 720 nM.  Alkumatkasta läheteltiin viestejä tutuille, että tietävät että on lähdetty jatkamaan matkaa ja että muutaman tunnin kuluttua ei kännykässä enää ole tolppia yhteyksille. Vastauksia tuli hetimiten viestinä ja puheluina.  Hyvää matkaa toivoteltiin.

Koneella ajeltiin tyynessä ja purjeita pidettiin  lisäksi apuna kun hieman saatiin tuulta. Kone oli taloudellisesti 1700 kierroksella.  Vauhtia on silloin n. 7 kn eli ihan sopiva vauhti.

Aika jännä juttu, että AIS.sta kulkuamme voi seurata Oulusta asti. Rannan tuntumassa meitä vastaan tuli Canarian saarten kuljetusalus Armas. Auranahon Pentti pisti puhelimessa kipparille viestin Toppilan satamasta Oulu- laivalta ilmeisesti, että näätkö, että sieltähän tulee teitä laiva vastaan. Koitahan väistää.

Ajeltiin ohi Puerto Caleron ja Puerto del Carmenin ja Arrecifen. Näissähän olimme käyneet autolla edellisenä päivänä saarikierroksella. Kello 16 maissa olimme ohittaneet Lanzaroten ja sen pohjoisosassa olevat pienet karut saaret.  Aalto alkoi olla pitkää ja loivaa. Tuulta ei ollut paljoakaan.

Aurinko paistoi ja vähillä vaatteilla vielä tarkeni. Delfiiniparvi kulki rinnalla jonkin matkaa. Ensimmäisen kerran näimme myös pienen merikilpikonnan. Se oli vain  n.30 senttinen. Kulki vastaan n. 30 metrin päässä aaltojen mukana.

Vuorotellen nukumme 3-4 tunnin pätkiä yön aikana.  Ensimmäinen yö oli kirkas: täysikuu ja taivas täynnä tähtiä. Siis näkyvyyttäkin ympäriinsä riittää. Unta tulee vaihtelevasti. Varsinkin ensimmäinen yö menee miltei torkkuen, mutta sekin auttaa jaksamaan. Aika merellä menee kyllä ihmeen nopeasti vaikka vois luulla jotain muuta. Vain kolme laivaa nähtiin ensimmäisen yön aikana. Aika jännää on miten laivan valo näkyy aavalla kaukaa ennenkuin se näkyy AIS:ssa tai

tutkassa. Päivällä ei laivaa silmin näkis samalta etäisyydeltä. Aamu alkoi kajastaa klo 6.30 ja aurinko nousi klo 7.30.  Ja klo 9. 05 tuli ensimmäinen vuorokausi matkaa täyteen. Matkaa oli tehty 157 nM ( merimailia – 1 merimailihan on 1852 metriä – laskeepa siitä ! )

Seuraava vuorokausi meni samalla tavalla tyynessä koneella ja välillä purjeita vaihtelevasti apuna.

Oltiin Afrikan rannasta n. 148 nM:n päässä. Aurinkoa otettiin sitloorassa päivällä. Laiva matkalla Dakariin tuli vastaan vasemmalta. Toinen yö olikin sitten pilvinen ja tosi pimeä. Taas tuli vastaan laiva iltayöstä neljän nM.n päässä menossa Dakariin. Yöllä vähän satelikin. Ulkona ei tarvi olla koko aikaa, mutta 15 min välein tulee  tilanne tarkistettua. Aamu valkeni sitten pääsiäissunnuntaiksi

ja toinen vuorokausi matkaa tuli täyteen. Sunnuntai oli sitten viileä päivä. Tuulta oli välillä 14 kn. Saatiin antaa koneen huilia  vähän matkaa.  Purjein oli vauhti kyllä rauhallista 3-5 kn. Illansuussa vasemmalta tuli meitä kohti huvialus  Christina G matkalla Gibraltarille. Menivät takaamme 1 nM:n päästä. VHF.llä kysyin oliko tietoa seuraavan päivän säästä . Vastaus oli: vaihtelevaa ja tuulta n. 14 kn.  Sattui aika jännästi. Kuvasin huvialuksen tsuumilla. Katsoin tulosta ja ihmettelin jälkeä taustalla.  Samassa huomasimme, että meitä kohti ja ympärillämme lenteli yksinäinen pääskynen. Yritti tulla veneeseen lepäämään, mutta ei onnistunut- sen verran keikutti. Lintu sattui samaan kuvaan. Sitten se lintu kääntyi kohti huvialusta. Toivottavasti onnistui pääsemään kyytiin.

Kolmantena päivänä oli melko tyyni vaihe aamupäivästä. Silloin kippari täytti tankkia kanistereista letkulla ja sähköpumpulla. Tupakansytyttimestä otetaan siihen hommaan  virtaa. Hyvin käytti. Illansuussa oli matkaa Cascaisiin 150 nM jäljellä. Vuorokauden vaihtuessa oltiin jo Imaryn kartalla

no 19 jossa näkyy osa Marokkoa, Gibraltar ja Portugali. Illansuussa oli oltu yhteydessä tankkialus Orange Truth,iin. matlalla Usa,n Nolaan. Kertoivat että seuraavan päivän sää olis samanlaista. Ei muutoksia. Biskajalta oli kyllä tulossa myrskyä. Mukavaa rupattelua kanavalla 10. .., että Suomesta asti !!  Yöllä kyllä tuuli yltyi ja tuli hankalasti aikalailla kohti. Meno ei ollut ollenkaan mukavaa. Hakkas aikalailla jo välillä. Luovimaan ei ollut intoa ruveta. Isoa purjetta oli jo reivattu

Keulassahan meillä oli itsejalustava fokka.

Tulipa tässä mieleen, että lukijoita varmaan kiinnostaa miten veneessä saa ajan kulumaan matkan aikana.  Meressä riittää  seurattavaa. Yöllä on kirkas taivas tähtineen mukavaa katseltavaa vaikka tähtikuvioita ei ole vielä tullut opiskeltua. Päivällä voi lukea riippuen tuulesta. Vieläkään ei ole kumpikaan meistä tullut merellä pahoinvoivaksi. Karttoja on mukava tutkia. Kansipäällikön tehtävä on merkata ylös sijainti parin tunnin välein lokikirjaan ja muuta tärkeäksi katsomaansa asiaa. Tuulessa liikkuminen veneessä on melko haasteellista. Aina pitää olla ote kiinni

joka askeleella. Hantaakejahan veneestä kyllä löytyy.  Haasteellisin on vessareissu. Siihen tarvittais kyllä kolme kättä. Suihkussa käynti onnistuu kunhan onnistuu riisuutumaan. Ja onhan tuota matkaseuraa rupatteluun.

Ruokapuoli hoituu sillee, että ennen lähtöä laitan pinon leipiä valmiiksi jääkaappiin. Termoskannuun laitan valmista keittoa ja rasiallisen salaattia. Yks kannu keitetään kaakaota. Siihen voi tarvittaessa lisätä murukahvia. Välipalana syödään pähkinöitä, taateleita, hedelmiä, tummaa suklaata ja maissilastuja. Viimeksi on keksitty hyväksi evääksi juotavat jugurtit. Ne ovat tosi käteviä ja mahaystävällisiä. Ja juotavaa  löytyy: pullovettä on mukana n. 60 litraa. Ei pienet tuulet haittaa kokkaamista. Aamupuuron voi hyvin keittää kaasuhellalla tiskipöydän ja hellan välissä turvaköysi selän takana.   Silloin tulee mieleen ne laulun sanat, että .. on eukko köytettynä hellaan

Ei ole vielä nälkä päässy yllättämään..

Nukkuminen onnistuu vaihtelevasti. Unta ei aina saa vaikka itkis. Pitkällään olo kuitenkin jo tekee hyvää. Ja kyllä se unikin välillä tulee.  On sovittu, että oli tilanne mikä tahansa niin kannelle ei nousta toisen nukkuessa ei edes turvavaljaissa. Kovassa  tuulessa istutaan sitloorassa aina turvavaljaissa. Autopiloottihan huolehtii ohjaamisen annettuun suuntaan. Suurin pelko matkalla on, että ajettais pahki nukkuvaan valaaseen tai sitten pinnassa ajelehtivaan laivasta pudonneeseen konttiin. Kumpaakaan ei ole onneksi nähty.

Kartalla lähestyttiin laivojen reittijakoaluetta kolantena vuorokautena  aamuyöstä noin klo 4. Laivaliikenne kulkee siinä molempiin suuntiin ja kaistoja oli yhteensä viisi. Alue on noin 27 nM. leveä. Tuuli oli hankalasti edestä. Paukutti pohjaa välillä kovasti. Siinä päätettiin karttaa tiiraillessa, että otetaankin suunta Sineksen satamaan Cascaisin sijasta.  Päästään parempaan tuuleen ja saadaan ylitettyä reittijakoalue asianmukaisesti ja vaivatta kohtisuoraan niinkuin asiaan kuuluu. Suunnaksi tuli 59 astetta. Sines on 55 nM etelään Cascaisista. Reittijakoalue saatiin ylitettyä hyvin. Ei päästy kovin lähelle laivoja. Niitä kyllä kulki molempiin suuntiin. Meno oli vauhdikasta.

Tuulta oli jo 17-19 kn.  Matkaa Sinekseen oli laivojen  reittijakoalueen jälkeen vielä 35 nM.  Delfiinejä nähtiin taas kymmenittäin. Valokuvaan niitä vain ei onnistu saamaan.  Lähellä Sineksen satamaa näimme ilmeisesti pyöriäisiä. Olivat suurempia kuin delfiinit ja tummanruskeita. Uivat pinnassa pitkiä matkoja . Selässä niillä oli korkea selkäevä niinkuin hailla.

Klo 18 tultiin Sineksen satamaan. Tuuli oli rannassa jo  22 kn. Keulapotkuri ei suostunut toimimaan satamassa ensimmäistä kertaa koko matkalla. Sivutuulessa se toi mukanaan melkoisen haasteen. Lisäksi ohjausta laituriin vaikeutti paikallaan ollut tuuliperäsimen lapa. Toisella yrittämällä kippari kuitenkin sai veneen onnistuneesti  sormiponttoonin pilttuuseen. Laiturissa oli meitä onneksi vastassa marineero näyttämässä paikkaa. Mitään vaurioita ei onneksi saatu aikaan. Keulapotkurin katkaisimen sähköliitin oli hapettunut ja siksi se oli jumissa. Keulapotkuri on  kyllä toimiessaan korvaamaton apu  varsinkin sivutuulessa rantautumisessa.

Matkaan meni siis neljä vuorokautta ja yhdeksän tuntia. Ei oltu perille päästessä mitenkään yliväsyneitä. Kippari alkoi heti pestä venettä makealla vedellä suolasta. Kansipäällillö meni tekemään tuloselvityksen marinan toimistoon.  Marina on iso ja rakennukset komeat ja siistit. Toimisto on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Satamamaksu on 15 euroa / vrk.

Nettiyhteyttä ei ole. Siitä myöhemmin ja muusta.

KUVIA LANZAROTELTA

Arrecifen rantamaisemaa alavedellä.

Nostosilta samasta paikasta

Puerto del Carmen. Tässä syötiin pitsat.

Samaa puolustuslinnakkeen aluetta.

Taas kahvilla. Eteläkärjessä Punta del Papagaossa

Puerto de Calero. Kaksi kultaa samassa kuvassa. Hieno satama. Paljon veneitä

Saaren eteläkärkeä

Kansallispuiston lippuluukku

Erikoinen pihapiiri matkan varrelta. Tämä saari kierrettiin vuokramikralla. olimme ekat vuokraajat.

Taustalla pohjoiskärjessä Isla Graciosa ja sen venesatama. Saarella ei yhtään asfaltoitua tietä eikä autoja. Poliisikin kulkee jalan jos autonvuokraajaan on uskominen.

Tämä ei ole tulivuori vaan 5-tähden hotelli. Hotel Volcan Lanzarote.  Taustalla näkyvä kirkko on hotellin siisääntulo aula.

Kuva hotellin sisältä alas missä vesi on yksi elementti.

Hotellin sisäpihaa

Sisäpihan uima-allas

Autoista 3/4 osaa vuokra-autoja. Timanfaya. Tulivuoripuistossa

Aukossa sellainen kuumuus että sisään heitetty puupala syttyy heti palamaan.

Reikään kaadettu vesi syöksähtää kiehuvana ulos

Nämä kanat paistuvat  reiän päälle rakennetulla grillillä kansallispuiston ravintolassa tulivuoresta tulevalla kuumuudella.

Kansallispuiston logo

Puistoon oli muitakin tulossa meidän jälkeen. 8e per person. Hyvää tienestiä.

Melkein kaikki autot vuokra-autoja.

KUVIA FUERTEVENTURALTA

Corralejon satamasta vuokrasimme auton ja katselimme saarta.

Tässä Iris yritti "banaanipotkua"mutta pallo ei inahtanutkaan.

Maaoravia ,,,ainakin luultiin niitä sellaisiksi koska puuta saarella ei ole kuin nimeksi.

Yksi uimarannoista

Ja välillä "limsoilla".

Morro Jablen satamaa. Pieni satama kaakkois osassa saarta.

Vuokra Corsa

Tästä valaasta oli vain tämä jäljellä.

Saaren kasvustoa. Täällä ei ole vihreyttä, vain laavaa ja hiekkaa.

Tämän laakson pohjalla oli hieman kasvustoa.

Oravat ovat näin kesyjä. Auringonkukan siemenet ovat nähtävästi herkkua. Ranskaa puhuvat turistit syöttivät niitä paikalla olleesta kieltotaulusta huolimatta.

Betancurian  entisen pääkaupungin kirkko. Kylä tosi pieni ollakseen kaupunki.

Maisema näköalapaikalta. Kasvustoa niukasti.

Kansipäällikkö kovan paikan edessä. Ilmekkään ei mieheltä värähtänyt. Yksi näköalapaikoista.

Kalastuspaatti

Toston majakka saaren pohjoiskärjessä.

Corralejon satamaa taustalla satamakuppila.

Corralejon satama jää taakse. Lanzarote seuraava saari.