DIRHAMIN  Satamaan Mantereelle 20/7 sunnuntaina

Köydet irrotettiin Kuivastussa klo 6.55. Helteinen ja lämmin oli aamu taas. Tuulta oli  vain nimeksi. Purjehtimisesta ei puhettakaan.  Onneks on dieseliä ja kone toimii. Ohi Vormsin saaren ajeltiin ja oikealla puolella näkyi Haapsalu mantereella. Väinämeren väylät  ovat mutkaisia ja vettä matalasti. Onni , ettei meri myrskyä .
Voosi Kurk lahtea ajaessa vähän tihuutti vettä.

Klo 14.30 saavuttiin Dirhamin huvivenesatamaan. Trippimittari näytti 45 mailia. Satama on aika pieni, mutta suojainen. Ponttoonilaiturissa on paikat aisojen väliin ja aallonmurtajan reunassa on aika korkeat paikat mustien autonrenkaiden kylkiin. Meille löytyi paikat aisojen väliin. Suomalaisia veneitä oli useita. Koko illan ajan tuli satamaan  uusia yöpyjiä;toiset tulossa etelästä ja toiset sinne menossa.

Satamamaksu on 16 euroa ja sisältää kaiken. Pesutilat ovat siistit, mutta lattiakaivo veti laiskasti. Pieni kahvila -ravintola on rannassa. Täälläkin käytiin raitilla kävelemässä. Tie on pikitie metsikön välissä. Metsämansikoita Tainan kanssa herkuteltiin. Löytyipä mustikoitakin. Vähän matkan päässä oli pieni kauppapuoti .  Auki se on sunnuntaisinkin klo 10-17. Vasemmalla rantaa lähellä oli yks ei ympäristöön istuva komea kaksikerroksinen talo. Pihassa oli kyltti mikä viittas jotenkin kalastamiseen tai kaloihin yleensä ja maininta etap 1. Alla oli EU merkki. Rakennuksen pääoven yläpuolella oli kyltti jossa luki Dirhami Guesthouse. Tekstit oli  täälläkin vain eestin kielellä.

Tainan kanssa herkuteltiin metsämansikoilla ja mustikoilla Dirhamin metsässä

Kalastuksesta ja EU:sta lienee kysymys??

Komea talo metsän keskellä. Pääovessa luki Guesthouse !!??

Dirhamin satama-allas. Iltaa myöten allas täyttyi veneistä. Suomalaisia veneitä lähes 10

Ollin kanssa uitiin täälläkin.  Vesi oli ihanan lämmintä ja kirkasta. Melko pieniä simpukan kuoria löytyi vedestä. Tainalla ja Ramilla on vielä talviturkit heittämättä.

Aamulla jatkettiin matkaa klo 6.50 kohti Tallinnaa.  Kuivasin Dock Housen ikkunat ennen sitä. Myöhään illalla jo veneen kansi ja ikkunat ovat kosteudesta ihan märät. Kippari teki illalla reittipisteitä plotteriin. Kivikkoisia ja matalia rantoja edelleen. Ajellaan ohi Pakrin ja Paldiskin. Naissaar ja Osmussaarkin ovat nimenä tuttuja rannikkolaivuri kurssin kartoilta.

Kahteen kertaan meitä lähestyy Suomenlahdella leveä vaalea sinileväalue: paksua vaaleaa puuroa. Alue erottuu ihan selvänä. Surkean näköistä katsottavaa.

Meille on suositeltu Kalev Yacht Clubin satamaa Tallinnassa . Ainakin s/y SUWENAN  Eve ja Andrus sekä s/y Pintan Tarja ja Juha. Kuulemma rauhallinen ja suojainen yksityis-satama Piritan sataman vasemmassa reunassa. Syvyyskin kuulemma riittää.
 Soittelin paikkaa aamupäivästä..täysi on. Tallinnassahan oli viikonloppuna meripäivät. Lupaan soittaa myöhemmin ennen saapumista.
Ja paikat järjestyi. Kehotettiin tulemaan nosturin viereen. Satamamestari kysyi tietenkin veneiden pituudet.
Ajeltiin rannan tuntumassa laivaliikenneväylien sisäpuolta ja viimeisimmän läpi kohtisuoraan niinkuin pitääkin.
Tuuli nousi äkkiä rannan tuntumassa, parhaimmilleen 15 m/s puuskassa. Lainelautailijoilla oli melkoinen sataman lähellä.  Hyrjää kyytiä viilettivät.

Tallinnasta sitten seuraavassa jaksossa. Hyviä öitä !

SAARENMAALTA MUHUN SAARELLE
elikkä KURESSAAREN satamasta KUIVASTUN satamaan 19/7

Kuressaaressa oli lähtiessämme aurinkoinen,  lämmin ja tyyni aamu ja klo 9.35. Satamakapteenilta saatiin kartta mihin oli merkitty poikittaisväylä täältä itään päin Roomessaaren väylälle.  Kaapelin verran pohjoisessa  suunnassa oli virhe koordinaatissa. Matala kivikkoinen ranta  pani olemaan varovainen.

Meri oli ihan peilityyni ja ilma helteinen. Taina sanoi, että merellä oli ihan viilipinta. Peräkanaa  ajettiin. Joskus kyseltiin vhf;llä kuulumisia ja miten sitä jaksellaan tässä helteessä. Meillä otettiin sivukapellit syrjään.

Tämä legi meni taas kovin nopeaa. Perillä oltiin klo 16.30 ja matkaa oli 48,3 mailia. Vähää ennen satamaa  tuuli nousi rantojen välissä yht,äkkiä melko läikkeeksi.

Kuivastun huvivenesatama on Muhun saaren itäpuolella ja melko lähellä mannerta. Virtsusta mantereelta  kulkee tänne autolautta. Edelleen Muhusta pääsee lautalla Saarenmaalle. Liikennettä kulkee molempiin suuntiin tiuhaan. Ainakin nyt loma-aikaan oli yhtenään pitkät jonot autoja odottamassa lauttaa.
Muuten Saaristo Uutiset lehden Satamaoppaassa sanotaan väärin, että Virtsu on Muhun saaren satama. Se on mantereen puolella.

Satama-allas ja taustalla satamakonttori. Alakerrassa odotushuone lauttamatkustajille. Yläkerrassa ravintola.


Kuivastu jahtsadam on kolme vuotta vanha. Satamassa on sormiponttooni laitureita kaksi,  mutta pitemmille veneille aisat jäävät liian lyhyiksi. Me molemmat veneet rantauduttiin peräkkäin kylkikiinnitykseen aallonmurtajan reunaan.Ihan hyvä paikka sekin. Paikat täyttyivät illan mittaan.

Satamakapteeni Thomas on rauhallinen ja miellyttävä mies. Ajelee pyörällä tulijoita vastaan laitureille.
 Itse sanoo, että tämä on teidän satama. Tämä on EU-rahalla rakennettu.
Maksu on 20 euroa ja sisältää kaiken. Pesutilat olivat  siistit ja uudet.

Satamarakennus on matala ja pitkä. Siinä on satamakonttorin ja huoltotilojen lisäksi pieni kauppa ja odotushuone lauttaliikenteen vuoksi ja ravintola yläkerrassa. Polttoainetta saa laiturista.

Muutenpa lähellä ei olekaan mitään.. On vain muutama omakotitalo oikealla puolen ja vasemmalla vain pari vanhaa taloa kapean tienpätkän varrella. Tainan kanssa käveltiin siellä iltalenkillä. Itse satama on hyvin suojainen paikka levähtää.

Autot odottavat lautalle pääsyä. Kaikki liikenne saarelle kulkee tämän kautta ja myös Saarenmaalle.

Muhumaan lautta.(mantereelta Muhulle)
 Huvivenesatama ja lauttasatama vierivieressä.

Muuten tänä keväänä on kuulemma avattu uusi satama Hiidenmaalle Kärdlaan, kertoi Ventspilsissä eräs saksalainen.Olivat käyneet siellä.

Yö päätettiin täällä nukkua ja aamulla jatketaan taas ylöspäin ja nyt mantereelle Dirhamin satamaan.

EESTIN SAARENMAAN KURESSAAREEN  17-19/7 to-la

Ventspilsistä Latviasta sovittiin köysien irrotus klo 7.ksi. Sovittiin näin Risto vesiskootterilaisen kanssa, että saa ajokkinsa hakea pois. Aikoi itse jatkaa matkaansa silloin etelään kohti Latvian Pavilostaa.
Peukkuja näytettiin lähtiessä molemmin puolin.

Sää oli Pilvinen, mutta lämmin. Tuulta oli länsi-lounaasta olemattomasti. Koneella mentiin klo 12 asti.Sitten Pari tuntia saatiin tuulta ja purjeet käyttöön.

 Legi oli mukavan leppoisa, pilvet hälveni ja aurinko alkoi paistaa jo alkumatkasta. Mittari näytti 22 astetta.
Kirkkaalla taivaalla näkyi tiuha lentokoneiden tekemä kuvio. Otin kuvan. Tulee mukaan myöhemmin. Tuli mieleen taas mainoslause: "Lentäen olisit jo perillä".

Saarenmaata lähestyttäessä hirvitti vähän kivikkoiset ja matalat rannat. Väylän alku  Kuressaaren satamaan
 tuntui olevan kovin kaukana. Kolistelematta sille päästiin kuitenkin. Tarkkaan piti kipparin seurata plotterin syvyyksiä. Väylä ja satama on syvätty 2,5 metriä. Syvyysmittari näytti välillä 1,8 metriä. Sea Iriksen syvyyshän on 2 metriä. Satamakapteeni rannassa
sanoi, että pohjakasvillisuutta vain matelemmassa, syvyys pitää paikkansa. Perillä oltiin klo 17.20 ja matkaa oli 60,8 merimailia.

Sataman portti. Tankkauslaituri heti portista vasemmalla.

Satamakonttori , huoltorakennus ja ravintola



Tankkauslaituriin ajoimme heti satamassa. Satamakapteeni määräsi veneet paikoilleen. Ihan hyvä, että oikean kokoiset veneet ovat oikeilla paikoillaan ja järjestys säilyy. Vieraspaikkojen määräksi sanoo Satama Uutiset lehti  olevan 132.  Satamamaksu oli 25 e/vrk. Sisälsi vedet ja sähköt ja pesutiloihin oli tunnusluku. Maksu suoritetaan lähtiessä. Tiedot kapteeni otti heti tullessa tietenkin.

KURESSAARI on kaunis kaupunki. Piispanlinna ja kaksi hotellia on ihan sataman tuntumassa. Satama on vain huvivenesatama. Uimaraqnta on vieressä.  Helle jatkui edelleen. Lämmintä on ollut heti Gotlannin jälkeen.

Tuloiltana lähdimme kävelemään pitkin rantaa kohti Piispanlinnaa. Rannassa on mukavan näköinen patsas
SUUR TÖLL ja PIRET. Suur Töll on muinainen kansallissankari joka kuuluu jo 7- vuotiaana syöneensä monen miehen ateriat kerralla. Ronskin näköinen mies kantaa vaimonsa kanssa venettä täynnä kaloja. Ja Piretan jalka nousee niin keveästi. Patsas on Tauno Kangron v. 2002 tekemä.

Piispanlinnaa kierrettiin , mutta sisälle pääsi vain klo 18 asti. Linnan pihassa pidetään konsertteja ja laulujuhlia.

 Ruotsalaisten aikanaa rakentama linnoitus. Melkoinen työnäyte. Kuva pihalta

 Vartiotorni

 Satama-allasta

 Piispanlinnan vesivalli

Zanan miehistö

Vanhassa kaupungissa on kauniita taloja ja kirkkoja. Ravintoloita on pitkin katuja ja lomalaisia kovasti.
Suomalaisia näytti olevan paljon. Seuramatkojahan tänne järjestetään. Ei hassumpi paikka lomailla.
Even ja Andruksen mainostamia "kohupiimapalleja" ei onnistuttu löytämään vaikka kyseltiin sitten seuraavana päivänä. Tapasimme suomessa asuvan virolaisen naisen tyttärensä kanssa kaupassa. Konsultoi yhtä myyjääkin näistä rahkapalleista. Seuraavana päivänä olis saatu niitä, mutta ei oltais enää paikalla. Vitseiltiin Evelle ja Andruksellekin asiasta ristikkäin per puh. Palleja saatiin sitten Tallinnasta !!

Keskustan patioilla" otimme,ehkä emme".

Perheonnea tyynessä kesäpäivässä

Tosiaan se perjantaipäivä meni iltapäivään blogia kirjoittaessa ja pyykätessä ja venettä siivotessa. Pesukoneitten kanssa oli ongelmaa ja vuorojen väliin oli tuppautunut joku aamusta. Tainan kanssa saatiin juosta pesulan ja veneen väliä koko  aamupäivä. Sittenpä tehtiin ruokaostoksia ja illalla taas kuljeskeltiin kaupungilla opaslehtinen kourassa katselemassa rakennuksia.  Lehtipihvit syötiin piispanlinnan vieressä.Meikät ei olla täälä käyty aikaisemmin . Leinoset ovat käyneet kerran muutama vuosi sitten. Kannattaa tulla katsomaan ! Suomalaiset etelän ihmiset kuuluvat vierailevan täällä tiuhaan veneillään.

Alueella on purjehduskilpailu viikonloppuna ja Tallinnassa veripäivät.
Seuraava etappi tulee olemaan Muhun saaren Kuivastun satama. Sitten mantereen puolella Dirhama satama vielä ennen Tallinnaa. Niistäpä kerrotaan myöhemmin. Ja netti temppuilee taas!









 

VENTSPILS,Latviassa 15-17/7 ti-to

Purjein tultiin melkein koko matka Liepajasta kymmenessä tunnissa. Matkaa oli n.57 merimailia.
Päivä oli lämmin ja sopivan tuulinen.  Aurinkoa otettiin matkan varrella .

Ventspilsiin tultiin klo 21. Satama on jokivarren alkuosassa oikealla puolella. Kalastajaveneet ovat samassa paikassa, mutta omalla puolellaan satama-allasta. Varsinainen rahtilaivasatama on joen vastakkaisella puolella. Tyypillinen öljysäiliöineen ja nostureineen ja laivoineen. Baltic Coal  Terminal on heti alkupäässä.

Huvivene satama oli melko täysi. Meille löytyi paikka ihan laidasta viimeiseen  vapaana olevaan poijuun. Zanallekin löytyi just sopiva paikka veneiden väliin, mutta piti pistää kolmanneksi samaan poijuu muiden kanssa.
Huvivene satamassa on vartiointi 24 tuntia.Tervetulleeksi käytiin meidät toivottamassa heti illalla ja ottamassa ylös veneiden nimet ja miehistömäärät ja mistä tultiin ja minne ollaan menossa.. Aamulla voi hoitaa muut asiat.
Satamamaksu on 26 euroa ja sisältää sähkön ja pesupaikat. Hyvä yksinkertainen systeemi. Netti on, mutta eihän se toiminut.....vanha sanoi satamamies aamulla. Puhelias ja avulias oli. Ihan ok satama....aika pelkistetty ja ajan patinoima.

Illalla  laituriin tuli mies musta märkäpuku päällä ja sääressä hänellä oli puukko sidottuna. Vähä kattelin ihmeissäni. Kipparit jutustivat häntä. Kyseessä oli Risto Piispa, joka oli sunnuntaina lähtenyt Helsingistä vesiskootterilla ja nyt oli just saapunut tänne Ventspilsiin. Risto aikoo maailmanennätystä yksinään vesillä ajopelillään ilman turva-alusta. Rantoja pitkin tietty ajelee. On kuulemma ollut alkumatka melko höykkyytystä. Määränpää on Marokko. Rantoja myöten kulkee apujoukko pakettiautolla:   isänsä ja puolisonsa. Pakettiauton kyljessä lukee: JET SKI WORLD RECORD FOR CHILDRENS HOSPITAL--hyvän asian puolesta kertoo itse.  Aikoi levätä täällä pari päivää ja skootterille piti löytyä turvallinen säilytyspaikka. Sehän laitettiin Zanan perään ja vielä lukittiin meidän hyvällä pyörän lukolla. Että kaikenlaista sitä sattuu matkan varrella.
Etenemistään voi seurata netistä. Satamassa oli muutama muukin  suomalainen vene meidän lisäksi.

Seraavana päivänä lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Kuljettiin tietä pitkin puistikon laitaa. Matkaa keskustaan on 2 km. Jokivartta sitten käveltiin ja kierrettiin vanhaan kaupunkiin. Viehättävä paikka oli. Torilla oli kiinteät tukevat  pöydät ja tavaraa vaatteita, vihanneksia ja hedelmiä ja marjoja.. Perunan kaupustelijoita oli useita. Ostin rasian mustikoita yhdeltä myyjätädiltä. Kippari osti kolmet leveät henkselit.

Kippari tutustumassa paikalliseen lypsykarjaan.

Kansipäällikkö löysi hieman tuottoisamman lehmän.

Tämän lehmän kippari arveli tulleen loppuun lypsetyksi

Osa kirjastoa ja ev.lut. kirkko

Kirjailijoiden ja kielenkääntäjien talo vanhassa kaupungissa

Torialuetta

Teatteri rakennus

Hiilisataman alku. Kilometrin mittainen.

Ulkoilupuiston portilla valtaisa ankkuri

"Lehmää sarvista"  Kansipäälliköt ulkoilupuistossa

Satama-alueen lähellä olevassa puistossa kaksi mummoa yritti saada puusta lehtiä tai jotakin kukintoja. He eivät yltäneet oksiin. Kippari norjana miehenä auttoi ikätovereitaan saamaan haluamansa vetämällä oksan alemmas.

Kipparin kiinnostuksen kohde. Erityisesti telasysteemi mikä helposti poistettavissa jolloin kone kulkee pyörillä.

Torin vieressä on pieni ev.lut kirkko ja ihan sen lähellä kaunis keltainen kirjailijoiden ja kielenkääntäjien talo. Sen edessä on nätti ja iso patsas: mustepullo ja siinä kolme sulkaa. Kirjastotalo on tätä vastapäätä. Siihen on rakennettu uusi moderni kaksikerroksinen osa. Mentiinpä sisälle katsomaan. Sieltä löytyi infopisteestä suomalainen mainoslehti: Ventspils Huomispäivän kaupunki:  esite kaupungin  nähtävyyksistä runsain kuvin. On mm. kaksi lasten vesipuistoa, seikkailupuisto, planetaario ja observatorio. Kaupunki on tunnettu lehmäpatsaistaan. Niitä on ympäri kaupunkia muistaakseni 19. Ovat tosi jännän näköisiä. Normaalikokoisia, mutta kaksi niistä :-matkustajalehmä ja purjehtijalehmä ovat 3 m korkeita ja 4 pitkiä. Lehmät on kuvioitu ja maalattu eri aiheiden mukaan. Matkustajalehmä seistä töröttää jokivarressa rantatiellä. Hyväntekeväisyys tarkoituksessa osa niistä on myyty maailmalle.

Kulttuuritarjontaakin on runsaasti esitteen mukaan. Konserttisaleja oli useita.

Tämä kaupunki yllätti meidät täysin. Paljon oli kaunista katseltavaa joskin myös sivukaduilla vanhassa kaupungissä kurjia taloja menneeltä ajalta. Uudemmassa osassa kaupunkia laidalla oli kauniita omakoti alueita. Meren puolella kaupunkia ovat nämä vesipuistot ja myös uimaranta  hiekkakumpuineen.

Kaupungin kaikki tiet ovat laatoitetut erivärisillä ja - muotoisilla sementtilaatoilla. Tiet ja katukäytävät ovat miltei samassa tasossa. Ja siinä vielä oma kaista pyöräilijöille( pyöräily reittejä kuuluu olevan 45 km.) Eikä laattojen väleissä kasva rikkaruohoa. Kipparit tuumivat, että alustankin täytyy olla  sementtiä. Nähtiin vain yksi kadunpätkä  asfalttia.
Kuvia laitetaan myöhemmin näytille . 

Täällä vietimme kokonaisen päivän ja kaksi yötä. Seuraavana aamuna irrotettiin köydet klo 7  kohti Eestiä ja siellä  Saarenmaan Kuresaareen.

PUOLASTA LIETTUAAN 12/7 lauantaina

Tarkoitushan oli jatkaa matkaa vasta illansuussa, kun meille vastatuulen oli määrä vähän vaimeta.
Mutta kun se satama kapteeni näytti tuimana klo 13 aikaa kellostaan, että silloin vuorokausi vaihtuu ja on maksun aika.
Kipparit päättivät,että nyt sitten mentiin. Tuuli edelleen 8m/s ja piikkivastaan. Koneen vauhtia piti pitää pienellä. Siitä huolimatta pohja löi välillä vasta-aallokossa  ihan tarpeeksi. Klo 18 jälkeen tuuli vihdoin vähän hellitti..

Klo 19 maissa  olimme Kaliningradin kohdalla merellä. Meitä oli neuvottu ajamaan 15 merimailin päässä rannasta.
Kaliningradiinhan vaaditaan viisumi ja tarkkana ovat vesirajastaan. Hämärän tultua vhf:stä kuului naisääni epäselvänä luettelemassa koordinaatteja. Jonkin ajan kuluttua meillä näkyi tutkassa liikkuva esine
 rannan puolella. AIS.ia siinä ei ollut päällä eikä siinä ollut valojakaan. Meidän perässä ajavasta Zanasta oli nähty joku valoleimahdus kerran. Ilmeisesti menoamme seurattiin.

 Aamu valkeni taas klo kolmen jälkeen. Koko matka 108 mailia oli koneajoa. Aika raskas reissu siinä kelissä.
Vajaat 20 tuntia matka kesti . Kelloa piti siirtää tunti eteenpäin.

 Liettuan Klaipedan satama on jokivarressa jonkin matkaa vasemmalla puolen . Liikenne joessa on vilkasta. Satama on tyypillinen rahtilaivasatama nostureineen jne.  Satama-alueella kehotetaan kuuntelemaan vhf kanavaa 73.
 Ennen satamaa, kun olin laittamassa leputtajia ja köysiä valmiiksi, alkoi kova sadekuuro. Tais tulla muutama raekin. Kippari huutaa, että tuu äkkiä. Meitä jo ehdittiin kutsua VHF ssä. Ilmoitin molemmat veneet tuleviksi. Kysyivät veneiden tyypit,  nimet ja montako henkeä veneissä on.

Huvivene sataman edustalle tulimme klo 10.40 paikallista aikaa korkean laiturin reunaan. Tiedettiin ,että tässä odotellaan ja kannattaa käydä sillan yli satamakonttorissa kysymässä valmiiksi paikkaa varsinaiseen laituriin pienen sillan toiselle puolen. Silta avataan aina täydeltä tunnilta. En kyllä löytänyt mitään opastetta satamakonttoriin.
Se löytyi  viimein oikealta ravintola rakennuksen päästä. Satamakapteeni oli erittäin avulias. Puhui vain muutaman sanan englantia. "no problem" tuli herkästi. Venepaikat hän näytti  kartalta. Ehdittiin klo 11 avaukselle. Pieni kurvi vain vasemmalle kun silta oli auki. Kaksi miestä pyörittää veiviä sillan keskustassa ja näin silta  siirtyy sivuun petonialustan päällä. Siitä sitten mahtuu vene kerrallaan  suoraan satama-altaaseen.

 Satamakonttori ja ravintola

 Odotuslaituri. Sataman kääntösilta avattiin jokaiselta täydeltä tunnilta ja oli vartin auki.

 Sillan avaamiseen tarvittiin kaksi miestä. Systeemi toimi pelkällä lihasvoimalla.

 Silta avautumassa. Kuva sataman puolelta.

Zana poistumassa satama-altaasta.

Kuva satama-altaasta.

Maksu oli meiltä 20 euroa,  sähkö 5 euroa. Suihkua ja sähköä varten sai lätykän ja pantti siitä oli 10 euroa.
Melko monimutkainen systeemi. Aluksi luultiin , että piti maksaa litinä l. paikall. rahassa. Pankkikoetti ei käy.
Sitten yks suomalainen nainen kertoi, että eurot käy kans. Oltiin jo ehditty väsyksissä käydä etsimässä "bankomatia" Tainan kanssa. Se olikin vähän pitempi juttu.

Ja sitten nukkumaan vähäks aikaa. Oli kyllä nukuttu vuorotellen kolmen tunnin torkut  matkalla.

Illemmalla käytiin katselemassa kaupunkia. Ihan kauniita ja siistejä rakennuksia ja ravintoloita oli jokivarressa.
Kadut ovat pitkälti mukulatiekatuja.  Kaupassa hinnat ovat halpoja meikähintoihin verrattuna.
Illalla käytiin syömässä viereisessä ravintolassa. Isosta tv taulusta näkyi Argentina -Saksa jalkapalloa.
Siksi kait ravintola oli täpötäysi. Ruoka oli hyvää. Listalla luki myös englanniksi. Ystävällinen tarjoilija kävi välillä kertomassa tilauksen edistymistä , koska asiakkaita oli niin paljon. Kaikki tarjoilijat olivat nuoria naisia.

Porukka halus jatkaa matkaa eteenpäin heti seuraavana  aamuna .Herätys meillä oli klo 7. Kippari keittelee
aamuisin   mikropuurot. Sähköä ei ollut. Siispä kaasu avuks. Sähkö napsahti sitten päälle vähää vaille klo 8.
Sovittiin lähtö klo 9 sillan avaukseen. Zanan väki nukkui sikeästi ja heräs klo kymmentä vaille. Ehdittiin kuitenkin. Edellisenä päivänä oli satama kapteenilta jo tilattu tankkausaika  samaksi ajaksi. Näin kuulemma kannattaa tehdä , oli kuultu matkan varrella. Tankkauslaituri on ison joen varressa  vähän eteenpäin vasemmalle. Hyvin onnisti vaikka paikalla oli kova virtaus ja tuulenpuuskia. Maksu käy euroilla, ei pankkikortilla .

Klo 10 oltiin valmiita jatkamaan matkaa. Taas piti kuunnella kanavaa 73 ja ilmoittaa poistuminen ja henkilölukumäärä ja seuraava satama. Hyvää matkaa meille  toivotettiin.

Seuraava satama oli Latvian Liepaja. Alkumatkan tihkusade muuttui aurinkoiseksi ilmaksi. Rannan tuntumassa saatiin mennä purjein miltei koko matka. Leppoisaa oli meno purjein. Tuuli oli sivulta  ja lanteelta. Genaakkerillakin ajeltiin mukavasti. Loppumatkasta piti kuitenkin ottaa kone avuksi. Matka meni nopeasti lueskelle , purjeita trimmaten ja syöpötellen. Tällä matkalla on tullut luettua jo muutama kirja mm. Tove Jansonin Kesäkirja ja Muumipappa ja meri, molemmat  tilanteeseen sopivan merihenkisiä. 

Latviaan Liepajan marinaan tultiin taas mereltä jokivarteen klo 19.45. Satama sijaitsee lähellä  juuri sillan korvassa oikealla. Kanavaa 11 tulee kuunnella jokivarressa. Sähäkkä harbour master oli laiturissa näyttämässä paikkaa. Muutama vene sopii ainoaan laituriin  kylkikiinnitykseen. Matkaan kului 57 merimailia.
Kymmenen tunnin työpäivä oli täysi.


 LATVIAN LIEPAJA 14-15/7 ma-ti

Huvivenesataman edessä on kaksi hotellia Hot Promenad ja joku Fontaine Royal hot.
Näiden väliin on rakenteilla jotain,joten alue oli eristetty aidoin. Sen takanakin näkyi olevan rakenteilla joku stadionin näköinen. Viikonloppuisin satama-alue on kuulemma levoton. Moottoripyöräjengit ja nuoret majailevat rannassa ja saattaapa eväspapereita ja tupakantumppeja lennellä venelaituriin. Nytpä ei pahemmin ollut häiriötä.
Satamamaksu oli meiltä 22 euroa ja sisälsi kaiken. Näin simppelisti asian pitäis olla joka paikassa. 

Venesatama joessa. Yksi pitkä, huonokuntoinen laituri kahden hotellin edustalla.

Kuva sillalta satamaan.

Kaupunkikuva Liepajasta

Kippari reppu täynnä ruokaa seuraavalle legille.

Sillan oikealla puolella käytiin kävelemässä illalla vaikka jo väsytti.  Tiet on ihan leveitä ja pääkadun rakennukset ihan kauniitaja siistejä puistikoita. Kirkko siinä varrella oli kyllä aika kolhon näköinen. Sivummalla oli monta surkeaa taloa. Joissakin vielä asuttiin , jotkut jo tyhjillään. Oli pienempää taloa ja suuria vanhoja kerrostaloja... Pitää muistaa maan historiaa....Vaatimattomissa pihoissa näkyy kyllä siistejä kukkaistutuksia.
 Oli tarkotus kävästä kahvilla hot Fonttainen rakennuksessa ennen veneelle paluuta. Siinä on useita eri ravintoloita. Sisällä tuoksui hyvä pizza. Niinpä kippari ei voinut vastustaa. Tilasi margaritan...ja sepä olikin puoli metriä halkaisijaltaan. Hyvä että sopi meidän pieneen pöytään. Siihen vesi ja kahvi ja kaikki maksoi vähän yli kymmenen euroa. Oli ohut, mutta maukas !

Aamulla mentiin joen vasemmalle rannalle tutustumaan. Sieltä löytyi iso tavaratalo. Kauppapuoteja oli useita. Ruokapuolella tarjonta oli  runsasta. Valmisruokia ja salaatteja oli kovasti. Hedelmät ja vihannekset olivat halpoja niinkuin kaikki muukin meikähintoihin verrattuna.

 Porukka päätt isitten, että nyt  on  tämä kaupunki nähty. Jatketaan matkaa. Niinpä seuraavaksi irrotettiin köydet klo 10.20 kohti saman maan l.Latvian Ventspilsiä.
Lähempänä oleva Pavilosta jätetään väliin, eikä Riianlahti eikä Riikakaan nyt kiinnosta.
















 
.

KOHTI PUOLAN DANZIG LAHTEA 5/7 lauantaina

Seitsemältä oli Burgsvikissä aamu aurinkoinen ja 23 astetta.Purjein mentiin mukavasti laitatuulessa
Hoburg, Gotlannin eteläkärki ohitettiin klo8.50. Täälläkö ne pelkurisailorit hilluvat Hoburg- ukon vuoksi, vai mitä ? Matkaahan on n.140nM. eli toista vuorokautta menee aikaa.

Evästä oli tehty valmiiksi. Makkarasoppaa ja valmiita leipiä. Ja jogurttia ja mysliä. Kahvia keitetään termarillinen ja samoin termarillinen kuumaa vettä. Lie jo mainittu, että en  siedä kahvia matkan varrella.  Minulle on hellan edessä selän taakse asennettu tukivyö, että kokkaus tai lämmitys onnistuu vaikka vähän keikuttaiskin. Hellan kansihan liikkuu aaltojen mukana- aina suorassa.

Pari tankkeria ohitettiin alkumatkasta oikealta. Iltapäivästä meri tyyntyi jonkinverran. Klo 22 pimenee ja vauhtia tulee taas 5-6 solmua. Pimeässä ohittiin joku öljyputki-juttu. Siitä tuli varotus Nawtexissa l. sääasemassamme.Kehotettiin ohittamaan kilometrin päästä. Ennen pimeää AIS:ssa näkyi kaksi alusta ja niiden nimet. Pimeässä sitten AIS:t oli sammutettu ja näkyi vain valot edessämme. Varsinainen työalus oli valaistu kuin joulukuusi. Sea Force vene alueelta kutsui meitä. AIS ilmoittaa meistä nimen ja kutsun ja paljon muuta. Zanassa ei ole AIS:a . Halusivat tietää veneen nimen ja kehottivat heitä vähän lisäämään etäisyyttä. Muuten on pantu merkille, että puhe toisessa päässä on hyvin kohteliasta kun vastaamassa on nainen.

Klo kolme alkoi aamu valjeta. Vuorotellen otettiin unia kipparin kanssa. Aamusta taas tyyntyi ja ajeltiin osa loppumatkaa koneella. Maata alkoi näkyä klo 9. Se on aina mukava tunne ! Kartassa luki, että ulkomaalaiset veneet eivät saa tulla 9 nM lähemmäsi Hel niemen rantaa. Kuuliaisina ajoimme näin. Hyvin oli tuloväylä  merkitty. Klo 11 kiinnitimme köydet sataman laituriin. Ilma oli helteinen ja lämmin ja me vähän väsyneitä.


PUOLASSA OLLAAN 6/7-12/7 su-la

HEL

Hel niemi on erikoisen mallinen 37 km pitkä niemi Danzigin lahden edustalla länsiosastaan kiinni mantereeseen. Itäpäässä niemi on n. 10 km leveä uloke, mutta puolet niemeä on niin kapea,että molemmilta puolin näkyy meri l. Itämeri ja Danzigin lahti.

Sataman aallonmurtajan sisäpuolella kulkee kävelytie pitkin murtajaa. Sää oli helteinen ja ihmisiä tien täydeltä kävelyllä. Marinassa on hyvät ponttoonilaiturit ja kävelysilta aisoissa. Samassa yhteydessä on myös kalastaja- veneet, mutta omalla alueellaan. Alkupäässä on pari "merirosvolaivaa kuljettamassa lomalaisia merelle. Laiturin päästä kulkee yhteysalus Gdanskiin ja Gdyniaan ja Sopotiin.

Näkyy olevan niin,että puolalaiset tulevat mielellään  lomallaan merta katsomaan.  Väkeä oli aivan valtavasti jokapuolella rannikkoa. Pitkin Hel niemeä oli valtavia karavaanari- ja teltta-alueita ja erikoisia pieniä mökkejä kiinni toisissaan. Outoa oli, että nämä mökit olivat ihan radan vieressä aidattu molemmin puolin.
Kait sieltä oli kuitenkin jotenkin pääsy radan yli ja rantaan. Uimarantaahan täällä riitti perheille. Kait Puolassa on 40 milj. asukasta. Joku festarikin oli paikan päällä. Rannassa oli areena bändeille. Ja musiikki raikas illalla . Ei kuitenkaan häiriöksi.

Satamamaksu piti maksaa zlotyissä. Satama kapteeni tuli laukun kanssa vastaan. Laituripaikan sai itse valita mihin mahtui. Muutama suomalainen vene ja ruotsalaisia ja saksalaisia oli paikalla. Pankkiautomaatti oli ihan rannan tuntumassa. Samoin kaikki muu palvelu. Maksu oli 50 zlo l. n. 12-13 euroa /vrk. Suihkulaput päivittäin sai samalla. Sähkö sisältyy hintaan. Lapulla pääsi wc hen , jossa kaksi ystövällistä naista istui edustalla vahtina. Suihkuun jos halus se maksoi 8 zlo erikseen/ kerta.

Kauppoja ja rihkama-aarre kojuja on rannassa ja katujen varrella vieri-vieresssä. Itämeren rantahan on kuuluisaa meripihka-aluetta. Näitä koruja ja koriste-esineitä on tarjolla joka puolella. Syöttölöitä ja juottoloita on samoin. Nukuttuamme käytiin yhdessä paikallisessa merimieskapakassa pimeän tultua. Täällä oli myös ruokaa tarjolla. Hinnat ovat halpoja ja ruoka hyvää. Sisustus oli tosi viehättävä.Paluumatkalla ostettiin yhdestä kojusta sellainen erikoinen munkki. Se paistettiin sellaiseen kaulimeen levitettynä pystytuunissa. Lopputulos oli ontto 20 cm korkea ja 10 cm halkaisialtaan oleva rulla. Päälle sai vaniljaa, suklaata tai mitä vain. Ihan hyvä oli iltakahvilla.

Seuraavana aamuna noustiin klo 6.30. Oli nukuttu pitkät unet ja ennen sitä pitkät päikkärit. Syy varhaiseen ylösnousuun oli kyllä myös vika kuumavesisäiliössä. Liitoskohta säiliöstä oli kovettunut kuumassa ja vuoti. Vuotoääni kuuluu. Kippari sai sen korjattua. Sitten seurasi vuotoveden pumppaus pilssistä n. 10 litraa. Onneksi meillä on hyvä pumppu Biltemasta mukana.

 Kierreltiin vähän aamupäivästä rannassa Tainan kanssa" hipistelemässä" .

Päätettiin lähteä jatkamaan matkaa kohti Gdanskia veneellä. Lahdella on kova laivaliikenne ja liikennesääntöjähän pitää noudattaa. Tutkailtiin kartaa mista ylitetään laivaväylät. Matkalla piti kans vältellä lalanpyydyksiä. Hyvin ne oli kuitenkin merkitty.

GDANSK ma -ke 7/7-9/7

Vesi lahdella ja joessa oli melko likaista.  Jokivartta ajeltiin n.3,5 km. Monenlaista laivaa oli varrella ja tuli vastaankin. Karttaa piti syynätä, että osutaan oikeaan paikkaan. Sivuavia uomia oli matkalla. Komeita rakennuksia ja yksi linnake ja yksi suuri muistomerkki sodan ajalta. Telakkaan ja nostureita ohitettiin myös.  Gdanskin huvivenesatama  löytyi vasemmalta ja haarapaikasta. Ilma oli ihanan helteinen. Huvivenelaituri on kauniilla paikalla keskellä vanhaa kaupunkia. Vau, miten ihanat näkymät, uskokaa ! Vastapäätä mm. oli keskiajalta peräisin oleva raana tavaran ja mastojen nostoon. (kuvia tulee myöhemmin)

Marina-alue on vartioitu 24 tuntia. Alueelle pääsee vain yhdestä portista. Konttorirakennus on tien toisella puolella ihan vieressä kerrostalon alakerrassa. Marinakapteeni puhui hyvää englantia. Maksu on 66 zlo/vrk
meiltä. Kaulaan sai kulkulätykän 20 zlo. Se oli pantti minkä sai lähtiessä takaisin. Lätykällä pääsi suihkuun ja wc. hen ja alueelle. Suihku toimi sitten 5 zlo rahalla. Tilat olivat siistit.

Kaupunki on todella kaunis. Vastapäätä laituriamma on vasemmalla saareke joessa . Täällä on pommitettu suuri linnake raunioineen. Kuullaan,että ei ole varaa restauroida sitä, mutta saareketta on alettu paaluttaa uusiksi tiilireunuksella ja sen päälle vielä paksuilla tummilla puupalkeilla. Siistiä tulosta. Rannassa näkyy jo osittain vielä paketissa olevia kauniita puistonpenkkejä. Pimeällä rauniot on valaistu kauniisti. Olis mukavaa nähdä joskus projektin tulos. ( ei saanut "Aatu" onneks kaikkea nurin).

Kävelykierroksella on nähtävää. Varsinaiselle kävelykadulle ja ytimeen tullaan Green Gaten kautta. Se oli rakennettu aikoinaan kuninkaallisten asumukseksi kun ovat matkalla täällä tai ohikulkumatkalla.
 Yks kuninkaallinen nainen vain oli ehtinyt siinä vierailla. Nykyään se on toimistotiloina. Portteja on vierekkäin läpi kulkea kolme. Yhdessä niistä kuultiin illalla mahtavaa musiikkia. Kolme nuorta naista esitti klassista, yksi haitari ja kaksi viulua , vau ! Kyllä soi hyvin yhteen .

Kävelykadun varsi on mykistyttävän kaunis. Neptunuksen patsaalla ihmiset kuvauttavat itseään. Kauniita rakennuksia ja terasseja pitää pysähtyä ihailemaan.  Pyhän Marian kirkko vähän sivummalla on valtavan kokoinen ja vanha. Tornit ulottuvat korkeammalle kuin Hesan stadion.  Porrasaskelmia torniin on
nelisensataa.

Tainan kanssa kävimme arkeologisessa museossa, missä esitteen mukaan oli meripihka esiintymistä tarkempaa tietoa näytillä. Paljon muutakin oli tietty. Erikoinen oli osasto missä oli vanhoja luita, kallonosia ja raajojen luita ihmisistä jotka olivat sairastaneet syfilistä tai tbc,tä tai luumätää. Kuulostaako hurjalta. ?
Miehet kävivät katsomassa yhtä suurta näyttelylaivaa. Kuulemma oli mielenkiintoinen.

Meripihkaesiintymisiä on kuulemma Baltiassa New Yerseyssä, Libaninissa ja Kanadassa. Ostin pienen meripihkanorsun ja rannerenkaan. Kalliitakin  kaluja olis ollut myytävänä mielin määrin. Sain zlotyillä maksettuna 10 % alennuksen ja leiman molempiin aitoudesta. Ostopaikka oli oikea koruliike. Meripihkamyyntiä on ihan älyttömästi näillä seuduin joka paikassa.

En muuten kirjoittele mitään matkatoimiston esitettä vaan ihan omia kokemuksia lyhyesti. Tarkempaa tietoahan saa netistä jokainen kiinnostunut.

Gdanskin sisääntulo väylän majakka joen suistossa. 3,5 mailia (1000 vuotta vanha kaupunki)  vanhan  kaupungin keskustassa sijaitsevaan vierasvenesatamaan.

Joen varrella oleva sodan muistomerkki

Vanha linnoitus

Joella useita suuria telakoita,joissa korjattiin ja kunnostettiin eri maiden aluksia. Tässä valtaisa tanskalainen kauppa-alus.

Vanhassa kaupungissa keskiajalta peräisin oleva varastomakasiini nostokaanoineen." Merirosvoalus" lähdössä satamasta.

Kansipäällikkö ja Neptunuksen patsas vanhassa kaupungissa.

"Valvontakoneisto" väkipalalla.

Yksi kaupungin usesta suurista kirkoista.

Posetiivari työssään vanhassa kaupungissa.

Taina Green Gaten edustalla.

Sea Iris satamakonttorin edustalla.


Kävelykierroksella saatiin ajatus lähteä vesibussilla käymään Sopotissa. Miehillekin suunnitelma sopi.
Ehdittiin  just seuraavaan lähtöön. Matka kesti vähän yli tunnin. Olipa mukavaa olla vähän erilaisessa veneessä. Sopotissa kun alettiin lähestyä rantaa meitä nauratti Tainan kanssa. Tuntui, että pitäis lähteä kannelle laittamaan leputtajia ja köysiä valmiiksi rantautumiseen.

Lähdössä Gdanskista Sopottiin lavalla.


SOPOTISSA on Puolan pisin rantalaituri. Olikin tosi leveä ja vankkaa tekoa. Voi kuvitella, että hintaa on tullut. Rantahan siellä on aika matalaa.  Erikoista oli, että laiturille rannasta tultaessa piti maksaa portilla pieni laiturimaksu.( 15 zlo) Meidänkin piti maksaa kun mentiin paluumatkalle  ostamaan paluulippu laiturin päässä olevasta konttorista.  Laivahan lähti laiturin päästä.

Sopotin pitkällä puulaiturilla


Komeita rakennuksia oli täälläkin ja iso uimaranta täynnä lomalaisia. Lomailijoita oli samoin kadut ja terassit  täynnä. Täällähän laulukilpailuissa me suomalaisetkin olemme pärjänneet -muistaakseni Laila ja Marion ainakin. Laivan viimeiseen lähtöön piti ehtiä. Just silloin tuli kova sadekuuro. Piti pidellä sadetta vähän aikaa seinustoilla. Huvivenesatamakin täällä on vaikka pieni. Lippu laivamatkalle oli 20 zlo/henki/ suunta.

Sopotin rantahotelli

Sopotin arkkitehtuuria.

Sopotin keskustan kävelykatua




Gdanskissa käytiin vielä illalla syömässä. Ruokapaikkoja on runsaasti sekä keskustassa että jokivarressa.
Tunnelma on ihan eteläinen. Katuesiintyjiä on hip-hoppaajista taikureihin ja posetiivareihin. Veneellä oli mukavaa istuskella yön pimeydessä ja katsella kaupungin torneja ja valoja.

Gdanskin vierasvenesataman portti ja vartijan tupa.

Satamakonttori, jossa myös peseytymistilat sekä pesutupa. (standarti kuin 5 tähden hotellissa).
Satamakapteeni lahjoitti meille tuhatvuotisen kaupungin lipun.



Tieteet ja taiteethan maassa olleet korkeaa tasoa ammoisista asti. Fahreheit mm. on kuulemma täältä ja moni muu tieteen ja taiteen edustaja. Vanhaa on kulttuuri .

Keskiviikkona 9/7  klo 9.30 irrotettiin vähän haikein mielin köydet kohti tankkauslaituria. Jokapaikasta täällä ei saa dieseliä. Molemmissa veneissä on varalta irrallinen suodatin tankkauksessa. Kippari syyttää mielellään vihreitä törkypolttoaineesta. Ollilla meni hieman yli tankkauksessa ainetta. Myyjämies oli tohkeissaan ja ruiskutteli hurjana fairypullosta veteen.Tainalta pyysi vielä lisää ainetta. Vei mennessään koko pullon. Meitä sitten kielsi käyttämästä koko suodatinta. Riskeerata piti. Onnekas kone on käynyt. Tarkkana on hyvä tietty olla, mutta vähän ihmetytti asenne kun vesi on törkyistä ja roskaa kelluu joessa vaikka millä mitalla.
No, hyvä ilma jatkui jokivartta palatessa. Lahdella sitten palatessa Hel niemelle oli aika kova vastatuuli.
Onneks matka kesti vain kolme tuntia. Kalanpyydyksiä ei onneks nyt näkynyt.

HEL MARINA TAAS 9/7 -12/7 ke-la

Hyvin löytyi taas paikat. Suomalaisia  veneitä oli 5 .  Täällähän päästiin ensimmäistä kertaa nettiin. Kirjoitin silloin matkan Gotlannin loppuun asti. Netissä luvataan kovaa vastatuulta lauantai-iltapäivään asti. Siispä odotellaan täällä. Ruokakaupassa käytiin ostoskärryn kanssa. Valikoimaa oli ihan runsaasti. Kauppa ei ollut mikään suuri supermarketti ,mutta ihan hyvä. Hinnat halvat ja valikoima ihan kattava. Leipä on ihan maukasta ja tummaa ja valikoimaa on. Uudet kestävät Luminarc kahvikupit ostin täältä .

Tällaisia sähköautoja turistien kiertoajelua varten oli Helissä useita.

Merimuseo on ihan sataman kupeessa.

Sataman kupeessa olevan uimarannan alueella  on hyljeallas.

Hylkeiden kalastajien verkkoihin jättämä käyntikortti. Muutakin infoa hylkeistä alueella oli. Ainoastaan Puolaksi.

Osa kalastajista oli muuttanut veneensä matkustajakäyttöön.



Seuraavana päivänä lähdettiin porukalla junalla Gdyniaan. Asema on ihan lähellä. Juna oli kaksikerroksinen
eikä ihan uusi. Matka kesti pari tuntia. Pysähdyksiä oli muutamia varrella olevissa kaupungeissa. Vauhti oli sellaista  60 km tunnissa . Asemilla piti odotella välillä vastaantulevaa junaa. Kaupunkien nimet oli vähän vaikeita, mutta asema ennen Hel:íä oli Jurata. Yks pysähdys oli telakkakaupungissa suuren meren puolella. Niemihän on kovin kapea. Tällä matkalla nähtiin kaikki ne retkeilyalueet ja uimarannat mistä jo aikaisemmin kerroin. Edestakainen junalippu kahdelta maksoi vain 58 zlo. l. ei kahtakymmentä euroa.

Helin rautatieasema. Asemalle tuli sisämaasta pitkiä matkustajajunia makuuvaunuineen.
 Koko pitkä Helin niemimaa on puolalaisten erittäin suosima lomakohde.

GDYNIAN asemarakennus oli komea ja siisti. Kaupunki oli varmaan sodan jälkeen rakennettu suurelta osin. Vähän kolkkoja korkeita kerrostaloja oli suurin osa. Kovasti erilaista kauniin Gdanskin jälkeen. Käveltiin satamaan päin jostain syystä.!? Siellä oli jo kauniita puistoja ja suihkulähteitä.  Käytiin katsomassa se laituri mihin puolalainen perhe lupas meille paikkansa lainaksi. Venetarvikeliikkeitä oli ainakin kaksi. Täältä saatiin vasta vierasliput Liettuaan ja Latviaan. Viron lipun Kippari onnistui saamaan jostain aikaisemmin. Raumalaisesta veneestä oltiin varalta saatu lainaksi,mutta haluttiin omat. Palautetaan raumalaisille omansa.

Kaupungin keskustassa oli kyllä yks erikoinen alue: suuri patsas Abrahan nimisestä miehestä, katos jossa oli riippuvia keinuja ihmisten istuskella ja askartelupaikka lapsille . .laatikoita joissa oli reiät ja niihin sai pujotella
jotain paksua nauhaa.Näin sai aikaan erilaisia rakennelmia. Kysyin vieressä kirjoja kauppaavilta tytöiltä, että kuka se tämä Abraham on ollut. Tytöt puhuivat englantia. Toinen sanoi, ettei tiedä, mutta näppäränä katsoi omasta netistään.-- Runoilija , jota koko kaupunki rakasti ja jota pitivät ihan kaupungin kuninkaana.

Kaupunkilaisten rakastaman Abrahamin patsas.

Samalla aukealla kansipäällikön lepotauko.

Lasten askartelupaikka.

Gdynian venesataman edustalla. Ranta-alue oli keskustaa kauniimpi.



Helle väsytti porukkaa. Istuttiin juomaan ja piti ottaa myös pizzat. Vieressä söivät niin ihanan näköistä.
Muuten nuoret täällä puhuvat englantia suuri osa. Esim. Hel.in asemalla kysyttiin eräältä nuorelta naiselta vähän opstusta. Anteeksi, mutta puhutko englantia. Vastaus oli ..tietenkin !

Takaisin Hel``issä oltiin klo 21 maissa. Matkalla veneelle poikettiin vielä Capten Morganin viehättävässä kuppilassa. Paikallinen trubaduuri lauleli asiakkaita viihdyttäen. Kyllä uni sitten maistuikin helteisen päivän jälkeen.

Seuraava päivä oli perjantai. Kauppareissu tehtiin seuraavaa lähtöpäivää varten. Jotain matkamuistoksi piti ostaa. Yksikseni kävin paikallisessa hylkeiden "delfinaariossa ". Uiskentelivat altaassa sukelluksissa. Paikalla oli kaikenlaista infoa hylkeistä, mutta vain puolan kielellä. Kuvista sai jotain tietoa. Muuten vasta tällä matkalla olen nähnyt hylkeitä luonnossa. Eka kerran Ruotsin Norbyskärin edustalla yhden uimassa pää koholla.Sen jälkeen Trysundan hylkeidensuojelualueella useampia yksilöitä. Saksassa näin kerran Cuxhavenin satamassa rampille nousseen pienen hylkeen. Paistatteli siinä kokonaisen päivän.

Hel on kovin pieni paikka. Olis kiinnostanut tietää paljonko asukkaita on talvisaikaan. Yritin jututtaa rantalaiturissa yhtä perhettä, mutta hekin olivat Varsovasta kolme päivää lomailemassa täällä( 500km).

Seuraava päivä oli lauantai. Tuulen piti tyyntyä iltaa kohti. Satamakapteeni tuli jo peräämään seuraavaa päivämaksua. Kipparit päättivät, että lähdetäänpä heti jatkamaan matkaa.














 











 .