torstai 9. helmikuuta 2012

tammi-helmikuut

Vuoristossa retkellä. Mantelipuiden kukintaa ihailemassa Carolyn Englannista ja Janne Ruotsin Kalmarista

Mekin samalla retkellä

Bussia odotellaan (GUAGUA) Ayacatassa paluumatkalle

Puskat kukkii




Anna-Liisan ja Heinon kanssa koepurjehdukselle lähdössä. Testattiin itsejalustavan stopparien toimintaa luovilla. Hyvin toimivat. 3 eri säätöä. Hyvin riittivät oli Heinon arvio asennustyöstämme.

Kansipäällikkö johtaa simpukkaoperaatiota. Me Heinon kanssa raadamme veneen sivulla kumiveneessä. Helmikuussa mennään kuten kuvasta näkyy.

Anna-Liisa myös operaatiossa mukana.


Anna-Liisa valvoo että tarinoillilta jää aikaa myös simpukoille.

Heinon avustuksella asensimme topparit itsejalustavan kiskoon. Nyt voi fokkaa jalustaa keskemmälle ja nousta ylemmäksi tuuleen.

Tässä yksi valtaisa veroparatiisiin rekisteröity pursi.

Nyt on helmikuun 9. paiva ja kylymaa on. Kello on vahan yli kahdeksan. Mittari nayttaa 17 astetta. Pohjoisesta tuulee ja kovasti. Tanaan piti noyrtya ja laittaa nilkkasukat jalkaan, etta saastyis kohalta mika nakyy vaivaavan yhta sun          toista. Molemmat olemme nyt terveina.. onneks.  
Tosiaan viileita ilmoja on  ollut muutama viikko. Joku paiva saattaa olla aurinkoinen ja lammin siina valissa. Kuten esim. paiva jolloin kavimme taas ruotsalaisen Bjornin opastuksella vuorilla . Pitka mies: ja 74- vuotias. Sama kierros kuin syksylla kun poimittiin viikunoita jms.  Nyt oli siis kevat ja mantelipuut kukkivat valkoisenaan vuorilla . Osa kukista oli punertavia. Kaunista oli.!!! Osa teralehtia oli jo pudonnut maahan. Vahan niinkuin olis lunta ollut. Lamminta oli niin etta meikakin oli shortseissa ja topissa. Kenkavalinta epaonnistui mulla talla kertaa. Pari kertaa alamaessa lipsahti kenka hiekassa ja pyllahdin takamuksille. Vahan tuli hietaihottumaa. Kuntoilusta taas kavi reissu. Ylamaessa oli keuhkot kovasti koetuksella.  Noilla miehilla nakyy olevan matkassa aina kilpailuvietti. Minusta olis ollut mukava enemmankin pysahtya katselemaan mahtavia maisemia matkan varrella.

Hankalaa maastoa kulkiessa  taytyy visusti pitaa silmat maassa ja suoraan eteenpain. Yhteensa meita oli matkassa 14 , mutta puolet eros jo puoilimatkassa lyhyemmalle reitille. Kiersimme taas Rock Nubloa. Bussilla ensin  ajettiin San Mateoon ja sielta toisella bussilla Cruz de Tejedaan. Reitti paatty Ayacataan.  Bussissa oli taas mahtavat maisemat mennen tullen.                                                                                                                                                                                              

Marinassa oltiin vasta klo 19 maissa. Naapurin Gotlantilainen kutsui meidat syomaan. Kokki kun on ja vaimonsa
Marianne oli mukana reissussa.  Kylla oli hyvat soosit ja perunat lisukkeineen ja juomineen. Jalkkarina oli Irish cofeet.

    Toinen lammin paiva oli se kun veneen pohja pestiin simpukoista Aniaksien kanssa. Pohjaa on siihen asti puhdistaneet vain kalat silloin talloin. Valilla kuuluu pohjasta loiskintaa, lapsytysta ja naputusta. Satama-altaassa nakyy paljon erikokoisia kalaparvia. Nyt miehet rapasivat  kumiveneesta kasin vesilinjasta torkya fanerinpalalla ja puukalikalla. Me Anna- Liisan kanssa pidimme naruin kumivenetta paikallaan.  Homman lopuksi syotiin  hernesopat ja sitten lahdettiin  purjehtimaan lahistolle. Siis paiva oli 2. helmikuuta. !! Tuulta oli ihan mukavasti. Eri suuntiin seilailtiin ja samalla  testattiin uusia itsejalustavan  keulapurjeen stoppareita. Venehan on ollut paikallaan syyskuun 20 paivasta siihen asti.  Ihan mukavalta tuntui pitkasta aikaa.  Tosin tuntui, ettei hommasta enaa muista  mitaan.

Karnevaalit taalla on taydessa vauhdissa. Telkkarista tulee enimmakseen Teneriffan karnevaaliohjelmaa.  Ei ole asia oikein auennut meille. Eri ryhmat esittavat erikoisissa asuissaan ja naamameikeissaan laulantaa ja kasien huitomista. Kait niissa on jotain sanomaakin. Laulanta on kylla enemmankin suomal. Huutajat - meininkia. Kerran kavimme jopa hetken istumassa Santa Catalinan puistossa takalaisten esitysta ihan katsomossa...vahan aikaa. Siihen suureen       loppuseremoniaan kylla pitaa osallistua kun kulkueessa esittaytyvat. Jumputusta kuuluu marinaan asti joka paiva. Ei kuitenkaan hairioksi asti.  Karnevaalit kestavat 18 paivaa. Valmistautuminenkin on varmasti vienyt vahintaan sen ajan.  Puvuissa on kylla nahty vaivaa.

Eipa muuta talla kertaa.                                                                                                                                                                      

Onnea vai SARA 8 vuotta tanaan !!                                                                                                                                                                                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti