AIKA RIENTÄÄ lauantai 22/10

ARC:hen saapunut ranskalaisvene odotuslaiturissa

Veroparatiisi saarilla rekisteröity Svan tulossa myös kilpailuun.

Kansipäälikkö arkiaskareissa. Näyttää siltä että saan kohta. ruokaa.

Kippari mielipuuhissa netissä ruokaa odotellessa.

Naapurin ranskalaisvene etualalla. Taustalla kaupunkia illalla.

Salonkimme taidegalleria

Kipparin päivittäinen tiskivuoro. Velimies totesi kerran että jokainen tekee sitä mitä parhaiten osaa. Silloin tosin ei ollut kyse tiskistä.

VC: peiliseinät osin peitetty muovikalvolla helpottamaan siivousta. Tilasta jää vähän siistimpi vaikutelma suihkussa käynnin jälkeen.

Kippari osti tuulimyllyn veneeseen kahden aurinkopaneelin lisäksi.. Niitä näkyy täällä enemmän kuin joka toisessa veneessä. Amperiakaan sähköä ei ole vielä saatu. On niin tuuletonta aikaa.

Naapurilla saman merkkinen mylly.

Satama konttori

Odotuslaituri

Terorin katukuvaa

Teririn vanhaa kaupunkia

Pina Madonan kirkko Terorissa

Roque Nublo taustalla

Huilitauko Nublon retkellä

Toinen tauko. Limsa maistuu

Nublon ympäristöä

Kolmas tauko ja taas limsaa

Metsävyöhykettä

Jollapurjehtijoita satamassa. Toiminta erittäin vilkasta. Päivittäin vedetään pitkiä jollakolonia ulos purjehdusharjoituksiin kumiveneillä ulos satamasta

Karppiallas Doramas puistossa Las Palmasissa

Sama puiostomaisema

Leikkipaikka puistossa

Lisää kuvateksti

Yksi poliisi asemista las Palmasissa. Myös taustalla oleva korkea osa on poliisi asemaa.

Paikallisten pienveneet on sijoitettu satama-altaa perälle

Vuorivaelluksella kirkon edustalla

Yksi vuoristossa olevista juomavesialtaista

Las Palvanhaa kaupunkiamasin

Doramas puiston kansantanssi esitys

Puistossa oleva hotelli

Hotellin etupiha

Nublo taustalla

Korkealla ollaan

Vuoren rinnettä

Vanhaa kaupunkia Las Palmasissa

Pyöräretkellä vanhaan kaupunkiin

Tanssiesitys Kolunbus museon edustalla

Vanhaa kaupunkia

Santa Anan kirko

On muuten ISO

Lauantaipäivä taas. Tekstejä ei ole saatu kirjoitetuksi. Inspiraatiosta on  ollut puutetta ja syynä on kyllä ollut osittain huono nettiyhteyskin. Kuvien lataaminen ei ole vielä onnistunut. Yhteysongelmien vuoksi otettiin toinen kone käyttöön ja siihen lataaminen ei kipparilta vielä onnistu. Minä yritän hoitaa kirjoituspuolta.

Yleisön pyynnöstä kerron vähän päivämme ohjelmasta. Jokainen päivä on tietty erilainen täälläkin,mutta...
Tänäänkin noustiin ylös vasta klo 9 maissa. Kippari on ominut itselleen  aamupalan laiton. Se tarkoittaa kaurapuuroa, vedellä jatkettua tuoremehua ja päivän vitamiinit. Sillä välin minä käyn pitkälläni läpi aamuvenytys ohjelman. On kovin tärkeää tällä iällä.  Sitten pistetään huushollia kuntoon. Kippari yrittää netissä katsella uutisia. Huutelee välillä tietoja minullekin. Aamukahvit keitetään joskus veneessä joskus taas juodaan ne rannassa jossain kahvilassa tai kaupungilla jos sinne sattuu asiaa.

Tänään meillä oli tapaaminen klo 10 maissa yhden Nestorin kanssa. Hän on yhden rannassa olevan venetarvikekaupan pomo.  Hän lupas järjestää meille veneen noston ( alustan pesua ja pohjan maalausta varten) maaliskuulle ennenkuin palaamme Suomeen. Kuulemma jonoa on. Se nosto tapahtuis tuossa sataman toisessa venekerhossa. Sitä sanotaan kultapossukerhoksi. On nimittäin niin komeat puitteet ja suljettu alue.
Kävimme siellä kysymässä asiaa itseksemme, mutta eipä käynytkään niin yksinkertaisesti. Tarvitaan joku sen kerhon jäsen suosittelemaan ja takaamaan asiaa. No sitten mentiin sen meidän sukeltajan luo huolinemme. Nuorimies on Nestorin firmassa myyjänä. Hän kehotti tulemaan huolinemme Nestorin luo. Ja nestori hoitaa asian. Maanantaina on treffit  asian tiimoilta. Nestori puhui ihan mukavasti englantia
.
Sitten kippari meni venekerhoomme käväsemään. Siellä on siistit ja tilavat vessat. Niin ja uima-allas katolla ja alakerrassa se sauna pesutilojen yhteydessä. kahvitkin tulee usein juotua siinä baarissa. Minä kävin lenkillä liikuntapuistossa ja sieltä jatkoin lähellä olevaan Doramas puistoon. Siitä olen jo kertonut, mutta se on paikka johon haluaisin viedä teidät kaikki. Nytkin  siellä oli paljon lapsiperheitä leikkikenttä alueella. Se ilmapiiri ja ympäsistö on minusta ihan superia. Suihkulähteiden solina, isot varjostavat puut ja penkit niiden alla ja kauniit istutukset. Kylmä pinacolada juoma maistuu terassikahvilassa.
Siellä istuessani kippari soitteli olevansa menossa veden ostoon. Sitä juomavettähän menee kummasti. Tuli takaisin rannan minimarketin kautta . Sieltä tultiin samaa matkaa veneelle mukana 20 litraa vettä kipparin repussa ja pyörän sarvissa.
 
Tänäänkin on lämmin päivä, suorastaan kuuma välillä. Tässä oli pari päivää pilvistä ja se tuntu ihan mukavalta vaihteeks. Eilen aamulla oli sisällä veneessä vain 23 astetta ja tutui melkein viileältä. Toissapäivänä olimme taas vuoristossa Terorista eteenpäin Valsenderossa ja Vallesecossa. Ajettiin bussilla Lazarote nimisen kylän läpi. No se kulku maastossa oli aika rankkaa. Maisemat oli hurjat ja korkeuserot suuret . Reisissä tuntuu vieläkin ja varsinkin varpaiden kärjissä se kova alamäkeen meno. Eilen illalla oli sitten meillä vohvelikekkerit retkeen osallistuneiden kanssa. Meitä oli sellanen viiden porukka. Kaks kertaa me ollaan vain osallistuttu. Muuten nähdään toisiamme päivittäin.

Kippari lähti tuosta kylille häiritsemästä kirjoittelua. Eiköhän mahtane sieltä palata kun nälkä tulee. Tässä veneellä yleensä syömme päivän aterian n. 14-17 tienoilla. Jauhelihakeittoa syötiin pari päivää vaiko oliko
 kolme. Jotain äkkinäistä pitäis taas kehitellä. Enimmäkseen syömme kotosalla. Jääkaapissa on kovasti sapuskaa. Kävimme nimittäin bussilla muutaman kilometrin päässä LIDL kaupassa naapurin Gotlantilaisten kanssa. Edullissta oli tavara . Kaduilla täällä näkyy Lidl mainoksia joissa lukee, että NYT tai ei koskaan.

Meinas unhtua kertoa, että meillä on n yt Espanjan residenssia. Oikeuksia ja etuja on nyt enemmän kuin tavallisella turistilla.Sitä suositellaan haettavaksi jos on maassa yli kolme kuukautta.
 Asian hoitamisessa  meni koko päivä. Poliisilaitoksella istuttiin odottamassa  pari tuntia järjestyslappu kourassa..Sitten piti vielä käydä pankissa maksamassa ( 18,48 euroa/ lupa )ja sitten taas takaisin asiaa hoitaneen naisen luokse. Suomalainen Nina tulkki täytti meille kaavakkeet edellisenä päivänä valmiiksi. Tuli veneelle käymään ja istuttiin siinä iltaa pitkä tovi.
Poliisilaitoksen ovella kerroin asiamme espanjaksi ja täydestä meni. Metallin paljastimien kautta päästiin laitoselle .Kaks poliisia oli ovella vartioimassa. Ihan mukavasti asia hoitui. Sitten naapurit neuvoi meitä vielä certificadon kanssa anomaan bussikorttia, Kulkeminen täällä jopa saarille ja mantereellekin on meille silloin halvempaa..Sen kortin saamiseen menee kyllä 10 päivää.
Kyllä tökkii taas tämä netti . Yks pätkä kirjoitusta jo häipyi kun yhteys meni poikki.
Illansuussa suunnittelimme Inglesissä käyntiä. Ei ole vielä ennen ehditty tällä reissulla. Taitaa olla parasta lopettaa tällä kertaa niin kauan kuin tekstiä vielä on tallessa. Tarkastaminen jätetään nyt väliin varmuuden vuoksi.

Lauantai lokakuun 8 päivä

Tänään on pilvinen päivä.kello on jo 11 eikä ainakaan vielä ole aurinko näyttäytynyt. Sää voi tosin muuttua nopeasti ja aurinko tulla esiin yhtäkkiä. Tuntuu vaihteeks ihan leppoisalta tämä pilvisyys.

Kävin viemässä roskia rantaan veneeltä. Tässä venekerhon rannassa oli taas paljon lapsia laittamassa oppareitaan purjehduskuntoon. Alueella on mainos purjehduskerhosta sekä lapsille, että aikuisille. Vanhempia oli mukana jutustelemassa keskenään. Veneet vedetään sitten purjehtimaan opettajineen kumiveneillä vähän aavemmalle tuohon satama-altaaseen ja joskus kauemmaksikin. Pitääpä joskus kysellä ovatko nuoret esim urheilutunnillaan purjehduskoulussa kun heitä näkyy täällä keskellä viikkoakin aamupäivästä.

Keskiviikkona käytiin sillä vaelluksella Roque Nublon ( 1817 m.) alueella. Huipulle ei noustu tällä kertaa. Joskus toiste. Nimittäin ihan vierelle pääsee bussilla ja siitä vois jaksaa kavuta ylös. Nytkin siellä huipulla näkyi muutama ihmishahmo.
Meitä oli matkaoppaan, Björnin lisäks ruotsalainen Marianne naapurimme , me kipparin kans ja englantilaisia kaksi naista ja toisen miesystävä. Ensin ajettiin bussilla San Mateoon ja sieltä toisella Cruz de Tejedaan. Sieltä sitten lähdettiin vaeltamaan ympäri Nubloa.  Päiväolikuuma. Oppaan mukaan reitti oli n. 7 km. Tuntui kyllä pitemmältä.  Oli siinä nousua ja laskua ja onneks vähän matkaa tasamaata metsikössä. Kyllä nousuissa piti ottaa iisisti ja huilata kun pumppu alkoi pompottaa. Laskut oli tietty kans vaativia. Meillä oli kyllä bambukepit apuna. Maisemat oli  huimat. Ihailemaan piti pysähtyä monta kertaa. Evästauot oli mukavia juttuhetkiä ja samoin jutusteltiin kevyemmillä osuuksilla. Engl. Greg oli kiinnostunut Suomesta kovasti.Kertoi, että yks kaverinsa oli ollut Suomessa jossain yliopistossa puoli vuotta opettamassa englantia. Oli kuulemma ollut elämänsä parasta aikaa. Liekkö kohteliaisuutta, mutta näin kertoi.
Kaveriltaan oli myös kuullut, että suomalaiset asuvat yleensä omistusasunnoissa. Oli tietoinen ruotsalaisten vähän erilaisesta asumistyylistä.

Loppupätkällä saatiin kerätä manteleita puusta ja löydettiin viikunapensas. Kypsiä jo olivat hedelmät ja tosi hyvänmakuisia. Manteleita varten Björnillä oli hohtimet mukana. Kuulemma kaktuksenhedelmätkin ovat hyvänmakuisia. Niitä ei nyt saatu vaikka kumihanskat oli oppaalla varalta mukana. Päätepiste oli Ayacatan kylä, jossa odoteltiin bussia paluumatkalle. Kylmät juomat kylän  kaffilassa maistui taivaalliselta.
Koko päivä siinä vierähti . veneellä oltiin takaisin vasta n. klo 19. Bussikyytiä oli paljon, mutta näkihän siinäkin serpentiiniteillä maisemia. Oon jo maininnut , että korkeita mäkiä on nähty tänä kesänä. No jälkikäteen ei ihme kyllä paikat ole olleet kipeänä. Asustus oli sopiva ja lenkkarit hyvät.


 Eilen perjantaina kävästiin paikallisessa senioreiden keskuksessa klo 16-20 kestävissä tansseissa. Pääsylippu oli 2 euroa/ henki. Olihan siellä iloinen tunnelma. Enemmistö porukkaa oli kyllä meitäkin vanhempaa. Yhdenmiehen orkesteri soitti ja lauloi. Iloinen nuorimies hoiti tämän homman ja hyvin . Antaumuksella sieltä ryntäs ihmiset tanssimaan kun musiikki alkoi. Yksinään tanssivia naisia ja miehiäkin näkyi. Ei siinä odoteltu paria hakemaan.  Ja ulospäin näkyi, että nautittiin musiikista ja liikkumisesta .Pareja oli tietty kans lattialla ja tyyli oli vapaa ja meno estotonta. Naiset olivat kauniisti pukeutuneita koruineen. Me jaksettiin vain pari tuntia
olla paikalla. Hikeä pukkas istuessakin. Naisilla oli täälläkin viuhkat mukana.
 Soittaja kävi väliajalla moikkaamassa yleisöä. Miehet saivat taputuksen olalle ja naiset suukot molemmille poskille. Meitäkin moikattiin näin.

Nettiyhteys on ollut heikko muutaman päivän.  Kaikki valittavat samaa. Ostettiin se vahvistin. Toivottavasti asia helpottuu.

Pistin vähän pikku pyykkiä likoamaan. Lakanoita ja pyyhkeitä käytettiin pesulassa naapureiden kanssa. Nimittäin niiden kuivattaminen kannella on hankalaa. Marinan kuivuri ei kuulemma tee kuivaa jälkeä. Koneella pesu täällä on kallista --8 euroa/koneellinen. Ponttoonin laiturista saa omalla letkulla pesuvettä kätevästi astioihin sitlooraan.  Näin täällä on tapana tehdä. Niin, että ei täällä vain juhlita ja harrasteta.
Eipä muuta tällä kertaa. Kaikille hyvää vointia sinne pohjoiseen. Kuulemma myrskyt siellä myllertää ja vesi on ollut korkealla.

AIKA RIENTÄÄ PAIKALLAANKIN

Kolme viikkoa on nyt oltu Las Palmasissa. Viime viikko meni taas kuin siivillä.
Lämmintä on riittänyt koko ajaksi. Klubilla on oltu aurinkoa ottamassa ja uimassa. Saunakinhan siellä on. Paikalliset eivät sitä näy paljon käyttävän. En minäkään kuin pari kertaa. Kanahkaa kyllä lähtee iholta saunassa
Ei nuo suihkut ole mistään kotoisin.No ei siellä auringossa jaksa pitkää aikaa makoilla. Eikä edes joka päivä.
Yhdelle senoralle kehuskelin, että saunasta tulee pakostakin koti mieleen.
 
Muuten, hermo menee tämän huonon yhteyden kanssa. Kirjoitin pitkät pätkät omasta mielestäni asiaa ja harakoille meni. Tallennus onnistui , mutta julkaisussa jäi jumiin ja sitten hävis suurin osa kirjoitettua pois.

Liikenne on täällä hurjaa ja autoja ihan älyttömästi. niitä on kadunvarret täynnä pysäköitynä ja liikenteessä. Suojateitä on harvassa ja vihreää valoa saa odotella joskus pitkään. Valottomilla suojateillä autoilijat kyllä antavat jalankulkijoille kohteliaasti tietä.Autokanta on melko uutta. Kolkuja on autoissa, mutta vähemmän kuin esim. Playa del Inglesissä.

Yks nuori kaveri hauskuttaa itseään ja ehkä muitakin heittelemällä keiloja suojatien vierellä autojen edessä, kun autoilijoille palaa punainen. Välillä jää muka odottelemaan ilmasta sinne jäänyttä keilaa. Ei ole jääty katselemaan miten hoppu kaverille tulee, kun valo muuttuu autoilijoille vihreäksi. Satama-alueen vierellä kulkee 8 kaistainen valtatie. Osa kaistoista kulkee välillä maan alla.

Koiria on paljon talutettavat ovat yleensä aika pieniä. Jätökset tietty sen mukaan. Niitä liukumiinoja sitten riittääkin katukäytävillä. Kaks kertaa olen nähnyt taluttajan korjaavan tuloksen.

Kolumbuksen museossa vanhassa kaupungissa käytiin pyörällä lauantaina. Matkaa on n. 3 km. Vanha kaupunki on komeaa aluetta. Columpuksen museo on talossa jossa hänen arvellaan majailleen Ameriikan reissujensa aikana. Museossa on kaksi kerrosta ja 13 huonetta. Siellä on näytteillä merenkulun apuvälineitä.
 On aurinkokelloa ja kompassia j.n.e. Karttoja on monelta vuosisadalta .Joissakin huoneissa oli matkoilta tuotuja esineitä. Koville otti matkat reissaajille, mutta kyllä siinä kärsi alkuasukkaatkin. Niitä matkojahan oli yhteensä neljä. Toiselle matkalle varustettiin jo kovasti laivoja ja miehistöä keräämään rikkauksia. Saaren historiaa on myös esillä eri tavoin: kartoin ja kuvin. Kellarikerros oli mukavan viileä. Keskellä huonetta oli syvä kaivo. Kauniita puuparvekkeita kulki yläkerran huoneiden ympäri sisällä.
Näkemisen arvoinen paikka niinkuin koko vanha kaupunki.

Vanhassa kaupungissa on myös Santa Annan Catedraali. Se on rakennettu 1500-luvun jälkipuoliskolla .Rakentaminen kesti n. 50 vuotta. Ei päästy kylläkään sisään. Kirkon edustalla on laaja hallinnollinen torialue. laidoilla on kuppiloita ja alueen laitamilla ihmiset istuskelevat penkeillä aikaa kuluttamassa.  Paluumatka pyörällä kaupungin läpi yhdensuuntaista katua oli ihan mukavan rauhallinen, kun liikenne oli illansuussa jo rauhottunut.

Sunnuntaina käytiin sitten tässälähellä Doromas puiston alueella kuuntelemassa kansankusiikkia ja-tanssia. Kyllä meni jalan alle. Kaunista katseltavaa oli kansallispuvut ja soittajat ja tanssijat. Pyydissä istuttiin ja tarjoilijat kantoivat tilauksesta juotavia pöytiin. Esitys kesti pari tuntia.

Marinasta on moni vene jo joutunut poistumaan ARC-purjehduksen vuoksi. Moni on siirtynyt viereisen uimarannan edustalle.Jotkut ovat kuulemma jääneet odottelemaan häätöä tai armahdusta vaikka vuokra-aika on mennyt umpeen. Oli meillä hyvä tuuri kun saatiin tämä paikka. Ei hätää kun on maksettu se etukäteen kaks kuukautta eteenpäin. Marraskuun lopullahan täällä on vapaita paikkoja vaikka miten.

Huomenna oltais lähdössä ruotsalaisten kanssa vaeltamaan jonnekin vuorelle.Aluksi ajetaan linja-autolla johonkin paikkaan ja sieltä sitten katsellaan kävellen maisemia. Porukassa on yks innokas opas. Keskiviikkoisin tapaavat tehdä reissun jos osallistujia on edes kaksi.  Vähän pitää ottaa evästä ja hyvät kengät tietty. Paikalta voi kyllä löytyä baareja tai kauppojakin.






Kipparin kaupunkireissu:
Tiistai aamupäivällä ajattelin etsiä kelosepän. Kellostani on liimaukset pettäneet numerosta joka osoittaa kahtatoiasta ja samalla lukinnut viisarit etteivät ne liiku. Puolenpäivän jälkeen hyppäsin pyörän selkää ja lähdin polkemaan vanhan kaupungin suuntaan. Olin ajanut pääpoliisiasemalta lähtevää katua puoli kilsaa kun näin nuorehkon naisen ostamassa paikoituslippua automaatista. Rohkaisin mieleni ja kysyin alle arvostelun olevalla englannin kielen taidolla. Kerroin että kelloni on rikki ja etsin kelloseppää. Naisen kielitaito oli niin hyvä että tajusin kaiken mitä hän kertoi. Oli  hänen mielestään turha etsiä sitä vanhan kaupungin suunnalta. Kehoitti kääntymään takaisi ja ajamaan samaa katua 2 km lähelle Corte Inglesin tavarataloa. Sieltä kelloseppä pitäis löytyä. Poliisitalon kulmalla olevassa lämpömittarissa luki 33+ astetta kun odotin liikennevalojen muuttumista vihreiksi. Täällä saa muuten odotella pitkään valojen vaihtumista ja vielä pitempään jos ei muista painaa napista joita on vain erittäin harvoissa risteyksissä. Tässä muuten oli sellainen. Seisoisin kai siellä vieläkin jos ei eräs nuori pariskunta olisi huomannut painaa nappia jotta valot lopulta vaihtuivat.
Saavuttuani sille pääkadulle josta aioin rueta kelloseppää etsimään. Ensimmäiseen liikennemerkkitolppaan lukitsin pyöräni huolella. Nämä taitettavat aluminirunkoiset jopot ovat täällä kuumaa tavaraa. Monet ovat menettäneet pyöränsä vaikka ovat ne lukinneet. Suurimmalla osalla veneilijöistä on sellaiset pyörät. Meilläkin molemmilla.  Lähdin kävelemään leveää kauppakatua jonka keskellä on kadun mittainen puistikko. Tein strategian miten aion kävellä jotta löydän takaisin pyöräni luo. Olen nimittäin nähnyt prisman parkkipaikalla jonkun hakevan autoaan kun ei ollut muuta hajua kuin että autolla minä tänne tulin.
Aikani käveltyä ei kelloseppää vain löytynyt ja alkoi se Siesta. Silloin täältä ei pikkuputiikeista saa mitään. Ne on kiinni ja säleiköt eteen vedettyinä.  Ei siinä ollut muuta tehtävissä kuin istua katukahvilaan "limsoille".Kyllä se huurteisena maistuikin hyvältä.
Pyörän löysin samasta paikasta ja matka kotiin pitkin osin jalkakäytäviä meni hyin. Liikenne on täällä tosi vilkasta ja kadut kapeita. Autoja kaikki kadunvarret täynnä. Kuskit ajavat kuin viimeistä päivää ja torvet soi herkästi. Pyöräily alussa tuntui kamalalta mutta siihen alkaa tottua. Jalkakäytäviä ajetaan surutta siellä missä ei kadulle sovi. En tiedä onko se luvallista, mutta olen seursnnut paikallisten esimerkkiä. Poliisit eivät näytä olevan  huomaavinaan moista rikesakon paikkaa. Lienevätkö laiskoja auringosta tai ylenemismahdollisuudet ovat olemattomat.