Kolme viikkoa on nyt oltu Las Palmasissa. Viime viikko meni taas kuin siivillä.
Lämmintä on riittänyt koko ajaksi. Klubilla on oltu aurinkoa ottamassa ja uimassa. Saunakinhan siellä on. Paikalliset eivät sitä näy paljon käyttävän. En minäkään kuin pari kertaa. Kanahkaa kyllä lähtee iholta saunassa
Ei nuo suihkut ole mistään kotoisin.No ei siellä auringossa jaksa pitkää aikaa makoilla. Eikä edes joka päivä.
Yhdelle senoralle kehuskelin, että saunasta tulee pakostakin koti mieleen.
Muuten, hermo menee tämän huonon yhteyden kanssa. Kirjoitin pitkät pätkät omasta mielestäni asiaa ja harakoille meni. Tallennus onnistui , mutta julkaisussa jäi jumiin ja sitten hävis suurin osa kirjoitettua pois.
Liikenne on täällä hurjaa ja autoja ihan älyttömästi. niitä on kadunvarret täynnä pysäköitynä ja liikenteessä. Suojateitä on harvassa ja vihreää valoa saa odotella joskus pitkään. Valottomilla suojateillä autoilijat kyllä antavat jalankulkijoille kohteliaasti tietä.Autokanta on melko uutta. Kolkuja on autoissa, mutta vähemmän kuin esim. Playa del Inglesissä.
Yks nuori kaveri hauskuttaa itseään ja ehkä muitakin heittelemällä keiloja suojatien vierellä autojen edessä, kun autoilijoille palaa punainen. Välillä jää muka odottelemaan ilmasta sinne jäänyttä keilaa. Ei ole jääty katselemaan miten hoppu kaverille tulee, kun valo muuttuu autoilijoille vihreäksi. Satama-alueen vierellä kulkee 8 kaistainen valtatie. Osa kaistoista kulkee välillä maan alla.
Koiria on paljon talutettavat ovat yleensä aika pieniä. Jätökset tietty sen mukaan. Niitä liukumiinoja sitten riittääkin katukäytävillä. Kaks kertaa olen nähnyt taluttajan korjaavan tuloksen.
Kolumbuksen museossa vanhassa kaupungissa käytiin pyörällä lauantaina. Matkaa on n. 3 km. Vanha kaupunki on komeaa aluetta. Columpuksen museo on talossa jossa hänen arvellaan majailleen Ameriikan reissujensa aikana. Museossa on kaksi kerrosta ja 13 huonetta. Siellä on näytteillä merenkulun apuvälineitä.
On aurinkokelloa ja kompassia j.n.e. Karttoja on monelta vuosisadalta .Joissakin huoneissa oli matkoilta tuotuja esineitä. Koville otti matkat reissaajille, mutta kyllä siinä kärsi alkuasukkaatkin. Niitä matkojahan oli yhteensä neljä. Toiselle matkalle varustettiin jo kovasti laivoja ja miehistöä keräämään rikkauksia. Saaren historiaa on myös esillä eri tavoin: kartoin ja kuvin. Kellarikerros oli mukavan viileä. Keskellä huonetta oli syvä kaivo. Kauniita puuparvekkeita kulki yläkerran huoneiden ympäri sisällä.
Näkemisen arvoinen paikka niinkuin koko vanha kaupunki.
Vanhassa kaupungissa on myös Santa Annan Catedraali. Se on rakennettu 1500-luvun jälkipuoliskolla .Rakentaminen kesti n. 50 vuotta. Ei päästy kylläkään sisään. Kirkon edustalla on laaja hallinnollinen torialue. laidoilla on kuppiloita ja alueen laitamilla ihmiset istuskelevat penkeillä aikaa kuluttamassa. Paluumatka pyörällä kaupungin läpi yhdensuuntaista katua oli ihan mukavan rauhallinen, kun liikenne oli illansuussa jo rauhottunut.
Sunnuntaina käytiin sitten tässälähellä Doromas puiston alueella kuuntelemassa kansankusiikkia ja-tanssia. Kyllä meni jalan alle. Kaunista katseltavaa oli kansallispuvut ja soittajat ja tanssijat. Pyydissä istuttiin ja tarjoilijat kantoivat tilauksesta juotavia pöytiin. Esitys kesti pari tuntia.
Marinasta on moni vene jo joutunut poistumaan ARC-purjehduksen vuoksi. Moni on siirtynyt viereisen uimarannan edustalle.Jotkut ovat kuulemma jääneet odottelemaan häätöä tai armahdusta vaikka vuokra-aika on mennyt umpeen. Oli meillä hyvä tuuri kun saatiin tämä paikka. Ei hätää kun on maksettu se etukäteen kaks kuukautta eteenpäin. Marraskuun lopullahan täällä on vapaita paikkoja vaikka miten.
Huomenna oltais lähdössä ruotsalaisten kanssa vaeltamaan jonnekin vuorelle.Aluksi ajetaan linja-autolla johonkin paikkaan ja sieltä sitten katsellaan kävellen maisemia. Porukassa on yks innokas opas. Keskiviikkoisin tapaavat tehdä reissun jos osallistujia on edes kaksi. Vähän pitää ottaa evästä ja hyvät kengät tietty. Paikalta voi kyllä löytyä baareja tai kauppojakin.
Kipparin kaupunkireissu:
Tiistai aamupäivällä ajattelin etsiä kelosepän. Kellostani on liimaukset pettäneet numerosta joka osoittaa kahtatoiasta ja samalla lukinnut viisarit etteivät ne liiku. Puolenpäivän jälkeen hyppäsin pyörän selkää ja lähdin polkemaan vanhan kaupungin suuntaan. Olin ajanut pääpoliisiasemalta lähtevää katua puoli kilsaa kun näin nuorehkon naisen ostamassa paikoituslippua automaatista. Rohkaisin mieleni ja kysyin alle arvostelun olevalla englannin kielen taidolla. Kerroin että kelloni on rikki ja etsin kelloseppää. Naisen kielitaito oli niin hyvä että tajusin kaiken mitä hän kertoi. Oli hänen mielestään turha etsiä sitä vanhan kaupungin suunnalta. Kehoitti kääntymään takaisi ja ajamaan samaa katua 2 km lähelle Corte Inglesin tavarataloa. Sieltä kelloseppä pitäis löytyä. Poliisitalon kulmalla olevassa lämpömittarissa luki 33+ astetta kun odotin liikennevalojen muuttumista vihreiksi. Täällä saa muuten odotella pitkään valojen vaihtumista ja vielä pitempään jos ei muista painaa napista joita on vain erittäin harvoissa risteyksissä. Tässä muuten oli sellainen. Seisoisin kai siellä vieläkin jos ei eräs nuori pariskunta olisi huomannut painaa nappia jotta valot lopulta vaihtuivat.
Saavuttuani sille pääkadulle josta aioin rueta kelloseppää etsimään. Ensimmäiseen liikennemerkkitolppaan lukitsin pyöräni huolella. Nämä taitettavat aluminirunkoiset jopot ovat täällä kuumaa tavaraa. Monet ovat menettäneet pyöränsä vaikka ovat ne lukinneet. Suurimmalla osalla veneilijöistä on sellaiset pyörät. Meilläkin molemmilla. Lähdin kävelemään leveää kauppakatua jonka keskellä on kadun mittainen puistikko. Tein strategian miten aion kävellä jotta löydän takaisin pyöräni luo. Olen nimittäin nähnyt prisman parkkipaikalla jonkun hakevan autoaan kun ei ollut muuta hajua kuin että autolla minä tänne tulin.
Aikani käveltyä ei kelloseppää vain löytynyt ja alkoi se Siesta. Silloin täältä ei pikkuputiikeista saa mitään. Ne on kiinni ja säleiköt eteen vedettyinä. Ei siinä ollut muuta tehtävissä kuin istua katukahvilaan "limsoille".Kyllä se huurteisena maistuikin hyvältä.
Pyörän löysin samasta paikasta ja matka kotiin pitkin osin jalkakäytäviä meni hyin. Liikenne on täällä tosi vilkasta ja kadut kapeita. Autoja kaikki kadunvarret täynnä. Kuskit ajavat kuin viimeistä päivää ja torvet soi herkästi. Pyöräily alussa tuntui kamalalta mutta siihen alkaa tottua. Jalkakäytäviä ajetaan surutta siellä missä ei kadulle sovi. En tiedä onko se luvallista, mutta olen seursnnut paikallisten esimerkkiä. Poliisit eivät näytä olevan huomaavinaan moista rikesakon paikkaa. Lienevätkö laiskoja auringosta tai ylenemismahdollisuudet ovat olemattomat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti