Saarikierros vastapäivään 8 .pnä marraskuuta

 Puerto de las Nievesin ranta-aukiota.












Puerto de las Nievesin sataman edustan liikenneympyrä

Puerto de las Nievesin kauppakatu











Sataman ranta
. 














Tällä puistonpenkillä Agaetessa odotimme linja-auto amatkan jatkamiseksi etelään tunti ja kolme varttia. En ole tottunut moiseen. Tuntui iäisyydeltä ennenkuin bussi tuli. Seuraava etappi oli Aldea De San Nikolas










Kansipäällikkö Puerto de las Nievesin satamassa.Uimaranta kivikkoinen  ei houkutellut.

Puerto de las Nieves. Kippari satama-altaan reunalla. Tästä satamasta lähtevät nopeat alukset Teneriffalle.

Agaeten kirkko toriaukiolta kuvattuna. Ovet avattiin ennenkuin bussi tuli. Ehdittiin kurkata sisään

Tämä kadunlakaisija Agaetessa osasi todella käyttää palmunoksaa katuharjana mestarillisesti. "katuharjoja" tippuu palmuista tuulisella säällä ja ne eivät maksa kaupungille mitään.Valurautaisissa penkeissä ja lyhtypylväissä oli vuosiluku 1832.








Pitkään oli jo suunniteltu saarikierrosta. Tiistai 8. pvä marraskuuta oli siihen sopiva päivä. Edellisenä päivänä oli saatu sovittua , että saamme olla samassa laituripaikassa kotimaahan paluuseen asti l. huhtikuulle. No broblem ..sanoi pomo. helpotti kovasti. Pomo kertoi, että paikkaamme oli jo  kysytty.

Niinpä aamusta lähdettiin liikkeelle San Telmon bussiasemalta. Hankittiin ensin saaren pohjoisosan bussikartta ja sitten istuttiin bussiin no 150. Oli jo kuultu, että maisema on korkeaa ja karua. No, totisesti oli. Korkeinta ja karuinta tähän asti. Tie kulkee pohjoisosassa lähellä rantaa. Bussikuski ajoi kuin riivattu. Tie mutkitteli ihan kiitettävästi. Kuski tööttäili melkein koko matkan. Vastaantulijoita oli tiuhaan. Toivoin vain , ettei tulija olis taitamaton turisti. Kipparikin kuului siunailevan välillä menoa.

Reitti päättyi Puerto De Las Nievesiin. Oli kaunis ja lämmin päivä nytkin . Paikka oli ihan nätti. Oli jo nälkä, joten syötiin alkajaisiksi. Turisteja oli paikalla kaduilla ja ravintoloissa.  Odottelivat ilmeisesti laivaaTenerifalle. Uimarantaa oli jonkin verran, pyöreää kiveä. Auringonottajia näkyi siellä täällä rannassa ja laitureilla. Kalastajaveneitä oli ankkureissa ja mailla. Satamana kovin pieni. Vain kaksi vierasvenettä oli ankkurissa lahdella. Nopeat laivat kuljettavat turisteja Tenerifalle.

Agaete oli kävelymatkan päässä rannasta. Pienehkö paikkakunta oli. Liikkeitä oli joka lähtöön. Kierreltyämme ensin  istuskeltiin sitten kirkon edustan aukiolle. Aukean laidassa oli pieni ja vanha paikallinen kuppila. Lattialla oli tiskin edessä älyttömasti maapähkinän kuoria. Vähän sitä ihmellelimme. Tilattiin juotavaa tuhtilta ja vaisulta baarimikolta. Juomat saatuamme baarimikko kääntyi meihin selin ja rouhaisi kouralla isosta muovipussista isoon kouraansa maapähkinöitä ja pudotti ne  eteemme tiskille. No tässä se oli ratkaisu lattian roskiin... reilua meininkiä.!

Seuraava bussi vei meidät pitkin länsirantaa Aldea De San Nikolakseen. Maisema oli yhtä rajua. Kasvillisuutta ei täälläkään paljoa vuorien korkeilla rinteillä. Muutama pieni kylä oli matkan varrella. Tie kulkee sisämaassa ja aika kaukana rannasta. Tieltä poikkeaa kyllä muutamia teitä rantaan vuorten laaksoja pitkin.  Nikolaksessa tapasimme Hollantilais pariskunnan joka oli päättänyt kiertää saaren samoin kuin me. Pitivät majaa Puerto Ricossa. Samalla bussilla jatkoimme matkaa sitten Moganin kylän läpi Puerto  Moganiin. Alkoi jo hämärtää. Täällä pimeä tulee jo klo 18 maissa näin talviaikaan.

Puerto Moganissa käytiin  kyselemässä yöks kortteeria kolmesta hotellista. Ei ollut vapaata. Olis ollu mukava rauhassa katsella aamulla paikkoja. On täällä käyty kyllä ennenkin.  Pimeä kun jo oli päätimme jatkaa matkaa
takaisin Las Palmasiin omaan kortteeriin. Rannassa vähän katseltiin veneitä ja syötiin ennen matkan jatkumista.
Pysähdyttiin Puerto Ricoon ja sieltä päästiin pikalinjalla veneelle. Tuo itärantahan on jo moneen kertaan katsottu. Puoli vuorokautta se reissu kesti.