CASCAIS paluumatkalla

Siipirikko sorsanaaras oli onnistunut hankkimaan poikaystävän. Saivat syötävää meiltä.

Marinan rantakatu ja puolustuslinnakkeen muuria Cascaisissa.

Nämä kalat syövät ötökoitä veneen pohjasta koko ajan. Nakerrus kuuluu yötä päivää. Kiitos heille avusta.

Ranta paseo kaupunkiin satamasta

Cascaisia

Näitä pyydyksiä saa Portugalissa väistellä ikäväksi asti.

Cascaisin keskusta uimarannnalla ei tungosta.Lämpöä vain 22

Cascaisin toriaukio ja raatihuone. Taustalla kuningas Don Pedro I:sen patsas. Perusti Sineksen ja Cascaisin 1300 luvun alussa.

Nazaren yläkaupunkia, toriaukio, ei tungosta.

Tämä osa ylakaupungista on tyhjänpäällä kielekkeen nokassa.

Yläkaupunkiin noustiin hissijunalla. kulkee 15 min välein.

Hissi on yli 120 v vanha. Kuvissa oleva juna on 49v vanha.

Viime elokuuhun verrattuna hiljaista kuin huopatossu tehtaalla.

Vastaan tulleen nuoren parin kanssa filmasimme toisiamme. Taustalla paikallinen kalastusvene jossa ei ole ollut moottoria lainkaan vaan usea airopari. Peräsintä ei ollenkaan. En tajunnut kuinka sitä ohjattiin.

Cascaisissa oltiin laiturissa 3 päivää. Kaupunkia katseltiin nyt vähän tarkempaan. No jäi sinne vieläkin tutustumisen arvoista katsomatta. Turisteja näkyi olevan nytkin paljon liikkeellä vaikka sesonki on vielä tulossa. Mukavaa oli kierrellä vähän rauhallisemmissa merkeissä. Kaupunki on kaunis.  Aurinko paistoi joka päivä. Välillä tuli jopa lämmin, mutta helteestä ei vielä puhettakaan. Ihan sataman tuntumassa kävin pyöräilemässä pitkin rantaa pohjoista kohti pitkin rantapaseota. Lenkkeilijöitä kulkee tiellä kovasti. Rannat ovat hirvittävän jyrkät ja veden syömiä rotkoja on paljon. Kasvillisuutta on monenlaista verrattuna kanarian saarten karuimpiin saariin.

Rannasta käännyin sitten kaupunkiin päin. Ylämäkeä löytyy, niin että kunto karttuu polkiessa. Sattumalta ajoin ohi Paula Rego taidemuseon (Casa das Historias ). Rakennukset ovat erikoisia kovin moderneja vanhan punaisia torneja tai tötteröitä. Huomaatte että olen varsinainen taiteen tuntija. Netistä voitte katsoa miltä rakennukset näyttävät. Nimittäin kamera ei ollut valitettavasti mukana. Alue on aika lähellä satamaa. Siinä vierellä olis ollut myös merimuseo. Museoita ja kirkkoja on tullut katseltua, niin että tulee jo mentyä ohi. Sensijaan ihan vastapäätä oli iso puistoalue. Käytävillä tepasteli kukkoja ja kanoja ja puluja ja muutama komea riikinkukko. Näitä paikkoja minä ihailen ja tykkään kuljeskella katselemassa kasveja. PUisto oli hyvin hoidettu. Haravointia oli käynnissä. Täällä päin kasvaa mm. ihmeeellisen näköinen punakukkainen pensas. Sen kukat ovat miltei puhtaan punaisia ( tosi punaisia kukkiahan on harvassa ). Kukka on niinkuin pullosuti varren päässä.

Käväisin puiston kahvilassa kahvilla ja söin sellaisen paikallisen kakun. Kahvilan myyjänä oli nuori tyttö joka kertoi olevansa merenkulku-koulussa. Ensimmäinen opiskeluvuosi oli menossa tulevalla marineerolla.

Cascaisiin on yhteen kasvaneena Estoril kaupunki. Tänne etelän pikajuna toi 1900 luvun alusta lähtien kuninkaallisia ja aristokraatteja nauttimaan lomista hiekkarannoilla. Kauniita rakennuksia torneineen ja erkkereineen alueella on monenlaista ja hienoja vanhoja hotelleja. Rantaa( Paredao) pääsee kulkemaan n. kolme kilometriä. Koko matka on hiekkarantaa, kivikkoakin on rannassa. Ajellessani pyörällä rantatietä satuin paikkaan jossa joku kuvausryhmä oli tekemässä jotain kesäfilmijuttua. Nuoria ihmisiä oli uikkareissa ja bikineissä paikalla. Ei ollut helle, joten kylmissään saivat työskennellä. Estorilin kasinon näin samalla matkalla.  Komeita yksityisasuntoalueita ajelin. Vähän ärsytti kun jokaisen pihalta ryntäs koira haukkumaan aidan vierelle.

Cascaisin rannassa on tietenkin linnanmuurit väen suojana. Tämä linnoitus on laaja ja mahtava. Kävimme laajalla sisäpihalla. Siellä oli kaksi vanhaa ja komeaa rakennusta jäljellä. Muuten piha oli uusittu. Siellä oli uusi matala hotelli, musiikkisali , kahvilaa ja kongressisali. Pihan yleisvaikutelma oli aika karu,,sementtiä ja kiveä .

Lähellä sisämaassa oleva Sintran kaupunki olis ollut näkemisen arvoinen, mutta ei sitä kaikkea ehdi.
Lissaboniinkaan ei nyt ollut aikaa. Onneks tulomatkalla tuli päivän verran siellä kierrettyä.

Maanantaina siirryimme illansuussa maksujen jälkeen ankkuriin yöksi, koska matkaan pohjoiseen oli lähdettävä aamusta, että ehtii illaksi seuraavaan satamaan Nazare,hen. Matkaa oli n. 60 merimailia. Luvassa oli kovaa myrskyä seuraavaksi yöksi, joten kiirettä piti siirtyä alta pois.


Lyhyesti kerrottuna ankkuri nostettiin klo 7. Matkaan meni  vajaat 13 tuntia. Aamu oli pilvinen, mutta ilma kirkastui puolilta päivin. Tuulta oli niukasti ja miltei vastaan. Lännelle tuuli kääntyi iltapäivällä ja heikkenikin loppumatkasta. Purjehtimaan päästiin vain pari tuntia. Muuten sai  Volvo laulaa. Kalanpyydyksiä piti  taas kytätä hartaana. Niitä on reilusti pitkin ja poikin. Muutama kalastajavene nähtiin, muuten oli liikenne hiljaista. Komeita on Portugalin korkeat rannat. 

Nazaren yksityissatamaan tultiin sopivasti ennen kahdeksaa. Tuttu marineero Andre oli työvuorossa vielä 15 min.  Tuli laiturille vastaa. Tuntui niin hyvältä tulla tuttuun marinaan . Andre oli AIS,sta nähnyt, että   s/y Sea Iris on tuloss. Kertoi tunnistaneensa veneen heti. Mukava jälleennäkeminen.

Nettiyhteys täällä pelaa..jippii !!  Nyt on siis keskiviikko. Yöllä alkoi jo myrsky ulvoa. Päivä on sateinen. Illansuussa vähän selkeni. Lähdettiin ulkoilemaan sadekamppeissa ja kumisaappaat jalassa.  Tuntuipa kävely raskaalta.

Käveltiin tuttu rantatie päähän asti. Sieltä menee hissijuna ylös vuorelle, jossa on asutusta paljon. Juna kulkee 15 min välein kuljettamassa asukkaita ylös ja alas. Elokuussa kävimme ylhäällä, mutta paikallisella "potna-Pekalla". Olihan paikka nyt rauhallinen. Ei ollut turisteja niinkuin kesällä. Nyt oli nimittäin myös kansallinen vallankumouksen päivä( 25/4 ) ja vapaapäivä. Juhlallisuuksia oli kuulemma Lissabonissa ja Portossa, mutta ei tässä kaupungissa. Yläkaupungissa osa taloista näyttää olevan ihan tyhjän päällä rotkon reunalla..huh. Satamassa olevan ravintolan omistaja kertoi, että hän tietää ainakin 6 suomalaista jotka asuvat talvet Nazaressa. Me näimme sattumalta telkkarista muutama päivä sitten dokumentin Nazaresta. Ohjelma oli ainakin kolmen vartin pituinen. Olipa tosi hyvin tehty ohjelma. Siinä haastateltiin mm. portugiisia puhuvaa suomalaista täällä asuvaa kuvataiteilijaa. Oli asunut paikkakunnalla vuodesta 2002. Yhdessä teki taidetta toisen suomalaisen miehen kanssa.

Muutamia kuvia otettiin siinä sateisessa säässä kulkiessa

Huomenaamuna ajateltiin jo jatkaa matkaa Espanjan Bayonaan asti. Passage Weather näyttää hyvää keliä menolle. Matkaa olis n. 160 merimailia ja kestäis n. 32 tuntia.