KOKO PÄÄSIÄINEN MERELLÄ

Lanzaroten eteläkärjestä (satama Rubicon) Portugalin Sineksen satamaan Lissabonin alapuolelle.

Pitkäperjantain aamu Rubiconin satamassa oli aurinkoinen ja tyyni. Ajoimme ensin vastaanottolaiturin vieressä olevaan tankkauslaituriin. Marineero otti samalla vastaan suihkutilojen avaimen ja palautti siitä pantin 10 euroa. Meidän ei enää tarvinnut nousta ylös laiturille. Ystävällinen marineero toivotteli hyvää matkaa....buen viaje..suerte !!!

Ajeltiin Lanzaroten itärantaa kohti pohjoista. Suunta otettiin Portugalin Cascaisiin ( ajosuunta 26 astetta.) Matkaksi arvioitiin n. 720 nM.  Alkumatkasta läheteltiin viestejä tutuille, että tietävät että on lähdetty jatkamaan matkaa ja että muutaman tunnin kuluttua ei kännykässä enää ole tolppia yhteyksille. Vastauksia tuli hetimiten viestinä ja puheluina.  Hyvää matkaa toivoteltiin.

Koneella ajeltiin tyynessä ja purjeita pidettiin  lisäksi apuna kun hieman saatiin tuulta. Kone oli taloudellisesti 1700 kierroksella.  Vauhtia on silloin n. 7 kn eli ihan sopiva vauhti.

Aika jännä juttu, että AIS.sta kulkuamme voi seurata Oulusta asti. Rannan tuntumassa meitä vastaan tuli Canarian saarten kuljetusalus Armas. Auranahon Pentti pisti puhelimessa kipparille viestin Toppilan satamasta Oulu- laivalta ilmeisesti, että näätkö, että sieltähän tulee teitä laiva vastaan. Koitahan väistää.

Ajeltiin ohi Puerto Caleron ja Puerto del Carmenin ja Arrecifen. Näissähän olimme käyneet autolla edellisenä päivänä saarikierroksella. Kello 16 maissa olimme ohittaneet Lanzaroten ja sen pohjoisosassa olevat pienet karut saaret.  Aalto alkoi olla pitkää ja loivaa. Tuulta ei ollut paljoakaan.

Aurinko paistoi ja vähillä vaatteilla vielä tarkeni. Delfiiniparvi kulki rinnalla jonkin matkaa. Ensimmäisen kerran näimme myös pienen merikilpikonnan. Se oli vain  n.30 senttinen. Kulki vastaan n. 30 metrin päässä aaltojen mukana.

Vuorotellen nukumme 3-4 tunnin pätkiä yön aikana.  Ensimmäinen yö oli kirkas: täysikuu ja taivas täynnä tähtiä. Siis näkyvyyttäkin ympäriinsä riittää. Unta tulee vaihtelevasti. Varsinkin ensimmäinen yö menee miltei torkkuen, mutta sekin auttaa jaksamaan. Aika merellä menee kyllä ihmeen nopeasti vaikka vois luulla jotain muuta. Vain kolme laivaa nähtiin ensimmäisen yön aikana. Aika jännää on miten laivan valo näkyy aavalla kaukaa ennenkuin se näkyy AIS:ssa tai

tutkassa. Päivällä ei laivaa silmin näkis samalta etäisyydeltä. Aamu alkoi kajastaa klo 6.30 ja aurinko nousi klo 7.30.  Ja klo 9. 05 tuli ensimmäinen vuorokausi matkaa täyteen. Matkaa oli tehty 157 nM ( merimailia – 1 merimailihan on 1852 metriä – laskeepa siitä ! )

Seuraava vuorokausi meni samalla tavalla tyynessä koneella ja välillä purjeita vaihtelevasti apuna.

Oltiin Afrikan rannasta n. 148 nM:n päässä. Aurinkoa otettiin sitloorassa päivällä. Laiva matkalla Dakariin tuli vastaan vasemmalta. Toinen yö olikin sitten pilvinen ja tosi pimeä. Taas tuli vastaan laiva iltayöstä neljän nM.n päässä menossa Dakariin. Yöllä vähän satelikin. Ulkona ei tarvi olla koko aikaa, mutta 15 min välein tulee  tilanne tarkistettua. Aamu valkeni sitten pääsiäissunnuntaiksi

ja toinen vuorokausi matkaa tuli täyteen. Sunnuntai oli sitten viileä päivä. Tuulta oli välillä 14 kn. Saatiin antaa koneen huilia  vähän matkaa.  Purjein oli vauhti kyllä rauhallista 3-5 kn. Illansuussa vasemmalta tuli meitä kohti huvialus  Christina G matkalla Gibraltarille. Menivät takaamme 1 nM:n päästä. VHF.llä kysyin oliko tietoa seuraavan päivän säästä . Vastaus oli: vaihtelevaa ja tuulta n. 14 kn.  Sattui aika jännästi. Kuvasin huvialuksen tsuumilla. Katsoin tulosta ja ihmettelin jälkeä taustalla.  Samassa huomasimme, että meitä kohti ja ympärillämme lenteli yksinäinen pääskynen. Yritti tulla veneeseen lepäämään, mutta ei onnistunut- sen verran keikutti. Lintu sattui samaan kuvaan. Sitten se lintu kääntyi kohti huvialusta. Toivottavasti onnistui pääsemään kyytiin.

Kolmantena päivänä oli melko tyyni vaihe aamupäivästä. Silloin kippari täytti tankkia kanistereista letkulla ja sähköpumpulla. Tupakansytyttimestä otetaan siihen hommaan  virtaa. Hyvin käytti. Illansuussa oli matkaa Cascaisiin 150 nM jäljellä. Vuorokauden vaihtuessa oltiin jo Imaryn kartalla

no 19 jossa näkyy osa Marokkoa, Gibraltar ja Portugali. Illansuussa oli oltu yhteydessä tankkialus Orange Truth,iin. matlalla Usa,n Nolaan. Kertoivat että seuraavan päivän sää olis samanlaista. Ei muutoksia. Biskajalta oli kyllä tulossa myrskyä. Mukavaa rupattelua kanavalla 10. .., että Suomesta asti !!  Yöllä kyllä tuuli yltyi ja tuli hankalasti aikalailla kohti. Meno ei ollut ollenkaan mukavaa. Hakkas aikalailla jo välillä. Luovimaan ei ollut intoa ruveta. Isoa purjetta oli jo reivattu

Keulassahan meillä oli itsejalustava fokka.

Tulipa tässä mieleen, että lukijoita varmaan kiinnostaa miten veneessä saa ajan kulumaan matkan aikana.  Meressä riittää  seurattavaa. Yöllä on kirkas taivas tähtineen mukavaa katseltavaa vaikka tähtikuvioita ei ole vielä tullut opiskeltua. Päivällä voi lukea riippuen tuulesta. Vieläkään ei ole kumpikaan meistä tullut merellä pahoinvoivaksi. Karttoja on mukava tutkia. Kansipäällikön tehtävä on merkata ylös sijainti parin tunnin välein lokikirjaan ja muuta tärkeäksi katsomaansa asiaa. Tuulessa liikkuminen veneessä on melko haasteellista. Aina pitää olla ote kiinni

joka askeleella. Hantaakejahan veneestä kyllä löytyy.  Haasteellisin on vessareissu. Siihen tarvittais kyllä kolme kättä. Suihkussa käynti onnistuu kunhan onnistuu riisuutumaan. Ja onhan tuota matkaseuraa rupatteluun.

Ruokapuoli hoituu sillee, että ennen lähtöä laitan pinon leipiä valmiiksi jääkaappiin. Termoskannuun laitan valmista keittoa ja rasiallisen salaattia. Yks kannu keitetään kaakaota. Siihen voi tarvittaessa lisätä murukahvia. Välipalana syödään pähkinöitä, taateleita, hedelmiä, tummaa suklaata ja maissilastuja. Viimeksi on keksitty hyväksi evääksi juotavat jugurtit. Ne ovat tosi käteviä ja mahaystävällisiä. Ja juotavaa  löytyy: pullovettä on mukana n. 60 litraa. Ei pienet tuulet haittaa kokkaamista. Aamupuuron voi hyvin keittää kaasuhellalla tiskipöydän ja hellan välissä turvaköysi selän takana.   Silloin tulee mieleen ne laulun sanat, että .. on eukko köytettynä hellaan

Ei ole vielä nälkä päässy yllättämään..

Nukkuminen onnistuu vaihtelevasti. Unta ei aina saa vaikka itkis. Pitkällään olo kuitenkin jo tekee hyvää. Ja kyllä se unikin välillä tulee.  On sovittu, että oli tilanne mikä tahansa niin kannelle ei nousta toisen nukkuessa ei edes turvavaljaissa. Kovassa  tuulessa istutaan sitloorassa aina turvavaljaissa. Autopiloottihan huolehtii ohjaamisen annettuun suuntaan. Suurin pelko matkalla on, että ajettais pahki nukkuvaan valaaseen tai sitten pinnassa ajelehtivaan laivasta pudonneeseen konttiin. Kumpaakaan ei ole onneksi nähty.

Kartalla lähestyttiin laivojen reittijakoaluetta kolantena vuorokautena  aamuyöstä noin klo 4. Laivaliikenne kulkee siinä molempiin suuntiin ja kaistoja oli yhteensä viisi. Alue on noin 27 nM. leveä. Tuuli oli hankalasti edestä. Paukutti pohjaa välillä kovasti. Siinä päätettiin karttaa tiiraillessa, että otetaankin suunta Sineksen satamaan Cascaisin sijasta.  Päästään parempaan tuuleen ja saadaan ylitettyä reittijakoalue asianmukaisesti ja vaivatta kohtisuoraan niinkuin asiaan kuuluu. Suunnaksi tuli 59 astetta. Sines on 55 nM etelään Cascaisista. Reittijakoalue saatiin ylitettyä hyvin. Ei päästy kovin lähelle laivoja. Niitä kyllä kulki molempiin suuntiin. Meno oli vauhdikasta.

Tuulta oli jo 17-19 kn.  Matkaa Sinekseen oli laivojen  reittijakoalueen jälkeen vielä 35 nM.  Delfiinejä nähtiin taas kymmenittäin. Valokuvaan niitä vain ei onnistu saamaan.  Lähellä Sineksen satamaa näimme ilmeisesti pyöriäisiä. Olivat suurempia kuin delfiinit ja tummanruskeita. Uivat pinnassa pitkiä matkoja . Selässä niillä oli korkea selkäevä niinkuin hailla.

Klo 18 tultiin Sineksen satamaan. Tuuli oli rannassa jo  22 kn. Keulapotkuri ei suostunut toimimaan satamassa ensimmäistä kertaa koko matkalla. Sivutuulessa se toi mukanaan melkoisen haasteen. Lisäksi ohjausta laituriin vaikeutti paikallaan ollut tuuliperäsimen lapa. Toisella yrittämällä kippari kuitenkin sai veneen onnistuneesti  sormiponttoonin pilttuuseen. Laiturissa oli meitä onneksi vastassa marineero näyttämässä paikkaa. Mitään vaurioita ei onneksi saatu aikaan. Keulapotkurin katkaisimen sähköliitin oli hapettunut ja siksi se oli jumissa. Keulapotkuri on  kyllä toimiessaan korvaamaton apu  varsinkin sivutuulessa rantautumisessa.

Matkaan meni siis neljä vuorokautta ja yhdeksän tuntia. Ei oltu perille päästessä mitenkään yliväsyneitä. Kippari alkoi heti pestä venettä makealla vedellä suolasta. Kansipäällillö meni tekemään tuloselvityksen marinan toimistoon.  Marina on iso ja rakennukset komeat ja siistit. Toimisto on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Satamamaksu on 15 euroa / vrk.

Nettiyhteyttä ei ole. Siitä myöhemmin ja muusta.