Lähtö Öregrundista Zana seuraa 
Torstaina 16.6.2011 klo 14.45 irroitimme köydet Öregrundin vierassatamasta.
Zana teki samoin ( Olli ja Taina ). Koska satamassa ei ole enää polttoaineenjakelupistettä meidät ohjattiin mailin verran etelään väylän varrella oikealla puolella on venetelakka ja siinä jakelupiste.
Paikka oli ahdas ja laituri lyhyt. Tulin siihen keula edellä. Tankkaus ei onnistunut koska letku oli liian lyhyt. Tankin täyttö veneessäni on perässä. Köysien avulla yritimme kiskoa veneen kyljittäin ahtaaseen rakoon. Huoltamon mies auttoi operatiossa. Vene jäi kölistä kiinni reilun puolen metrin etäisyydelle laiturista. Nyt letku ylsi ja tankkaus onnistui.
Zana joka odotteli "redillä" telakan edustalla katsoi ettei heillä ole halua ryhtyä moiseen vaivannäköön tankilla. Heidän veneensä on paljon suurempi omaani. Polttoainetankki on heillä myös huomattavasti tilavampi kuin minun 150 l. Koneet ovat molemmissa samat 55 hp:n volvot.
Matka jatkui kohti etelää" ja laulu se soi, aurinko porotteli pintahan ja se uljuutta antoi rintaan että joooo".
Alun alkaen tarkoituksena oli mennä vai noin vajaa 30 mailia Grisslehamniin. Olli otti vhf:llä yhteyttä ja ehdotti että eikö ole sama jatkaa matkaa eteenpäin, koska olimme hyvin levänneitä ja seuraaviksi päiviksi oli luvattu sadetta Tukholman alueelle. Meillehän se sopi sillä eteläänhän tässä ollaan menossa.
Purjeilla päästiin Arholman sisääntuloväylän suulle. Siinä tuuli laantui ja volvot saivat työvuoron.
Ajelimme läpi Tukholman saariston yön aikana 7 solmun nopeudella.Sivumennen sanottuna kaunista katseltavaa koko matkan. Aamun valjettua Nynäshaminan edustalta käänsimme avomerelle kohti Gotlantia. Tuuli oli meille vastainen ja luoviksi meni. Meidän veneet ovat leveitä tasapohjaisia lossukoita ,joten luoviminen niillä ei ole suoranainen nautinto. Tuuleennousukulma on myös huono johtuen ettei veneitämme ole tehtykään kilpureiksi vaan matkaveneiksi. Ollilta loppui hermot ensin. Hän siirtyi koneajoon . Parin luovitunnin jälkeen me teimme samoin. Konevoimalla jatkettiin kovenevassa kelissä
Noin 20 mailia ennen Lickershamnia Taina Zanalta huutaa vhf:llä että heiltä loppui polttoaine. (mikä myöhemmin osottautui suodattimen tukkeutumiseksi). Hän kertoi Ollilla olevan varakanisterin joka otetaan käyttöön. Tuuli 12-15 m/s vastaan ja aallokko oli tosi reipasta. Tiesin ettei yksi varakanisteri riitä 20:lle mailille siinä kelissä. Tarjouduin palaamaan takaisin (minä ajoin edellä) ja tuomaan kaksi vajaata 25 l muovikanisteria ,jotka minulla oli köytettynä uimatasolla, heille. Olli hyväksyi tarjouksen. Sidoin kanisterit pitkään köyteen niiden rivoista ja kehoitin Iriksen kelaamaan köyden heittovalmiiksi Zanaan. Sitten alkoi se operaation vaativin ja vaarallisin vaihe. Zanalla oli hieman genuaa ulkona joten vene oli Tainan ohjattavissa sivuaaltoon. Olli oli keulakannella valmiina. Hän oli laittanut hinausköyden valmiiksi jotta ottaisin heidät hinaukseen. Polttoaineeni ei olisi enää riittänyt hinaukseen (20 mailia eikä knappini olisi pysyneet kannessa kiinni. Ollin vene painaa pitkälti yli 10 t). Yritin lähestyä zanaa varoen suurimpia aaaltoja .Mikäli mastomme lyövät yhteen se olisi katastrofi. Olli oli laittanut lepuuttajat sivulle vaimentimiksi. Kun katsoin että nyt on sopiva aallon väli ajoin vinosti takavasemmalta kyljelle, huusin Irikselle että heitä ja heitä lujaa. Köysi lensi ja Olli sai siitä kiinni. Minä potkaisin kanisterit uimatasolta mereen. Samalla veneemme iskeytyivät yhteen. Onneksi ei mastot olleet kohdakkain. Vedin välittömästi veneeni täydellä kaasulla erilleen Zanasta. Rymäyksestä huolimatta selvisimme vaurioitta. Sovimme että he yrittävät luovia ja me perille päästyämme hankimme heille hinausapua. Noin 10 mailin päässä rannasta kuulimme jonkun huviveneen olevan vaikeuksissa Gotlannin edustalla. Se ei kuitenkaan ollut Zana. Jonkin ajan kuluttua kuulimme Stockholmsradion puhuvan Zanasta ja sen mukana olleesta veneestä. Menin mukaan radiokeskusteluun ja kerroin tilanteen. Mitään vastausta puheeseeni en saanut.
Puoli viideltä iltapäivällä saavuimme rättiväsyneinä (26 t ilman unta ja puolet kovassa kelissä) Lickershaminin venesatamaan. Otin yhteyttä Stockholmsradioon ja tiedustelin kuinka avun saanti Zanalle oli onnistunut. Nainen joka oli johtanut operatiota kertoi että he olivat päättäneen että Zana kääntyy takaisin Nyynäshaminaan ja siellä on väki vastaanottamassa "jarruttoman" veneen laituriin. Nainen kertoi että koska vene on purjehduskelpoinen eivät he apua lähetä niin kauas merelle. Kiitin tiedoista. Ajattelin että kuinkahan väsyneitä Olli ja Taina ovatkaan laituriinpäästyään. Kaaduimme Iriksen kanssa punkkaan ja nukuimme yhteen pötköön 14 t.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti