CASCAIS ja LISSABON 17-20/8

Lissabonin kaupunkia. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi

Cascaisissa aamiaisella

Lissabon

Cascaisin rautatieasema. Lähdössä Lissaboniin. Puolen tunnin halpa junamatka

Belemin patsas ja venesatama

Patsas lähempää

Nähtiin Lissabonissa myös hevonen

Lissabon

Lissabon

Patsaita riittää tässä kaupungissa

Tähän siltaan on mennyt paljon terästä

Löytyy myös uudempaa rakennusta

Portugalin lippu oli valtaisa. Suurin näkemistäni koskaan

Nasaresta matka kesti n. 11 tuntia ja  maileja oli n. 70.  Mukavasti meni sään vuoksi. Tuulta oli sopivasti ja loppumatkasta meni  muutama tunti ihan jopa purjein pelkästään.Alkumatka meni pyydyksiä tarkkaillessa. Liikennettä ei ollut paljoa.

CASCAISISSA sataman edustalla oli hyvä ankkuripaikka  Reedsin almanakan mukaan. Ilta oli jo tulossa ja  kello oli 18.
Jäimme siis ankkuriin suojaisaan poukamaan. Ilta oli lämmin ja valoisaakin vielä pari tuntia. Vieressä oli ruotsalainen mies veneellään. Vaimo tuli lentokoneella Cascaisiin . Oli ollut viikon Ruotsissa lastenlasten luona.
Mies kävi sitten kumiveneellä hakemassa hänet sataman rannasta. Soutaen, koska perämoottori ei lähtenyt käyntiin. Paluumatkalla kun olivat, huutelin heille, että " hur romantiskt !"

Ranta näytti kauniilta uimarantoineen ja taloineen ja palmurivineen. Iltavalaistuksessa sitä  oli somaa katsella ulkosalla kaukalossa.

Seuraava aamu oli kirkas ja tyyni ankkuripaikassa. Hyvin saimme tyynessä nukutuksi.Siirryimme satamaan klo 8. Kaksi nuorta miestä juoksi heti ponttoonille vastaan. Receptioni aukesi vasta klo 9. Jäimme sitä odottelamaan. Satamamaksu oli n. 40 euroa/ vrk ja muutama sentti päälle. Kallein tähän asti. Tarkkana tutkittiin venepaperit.Tervetuliaisiksi meille lopuksi ojennettiin viinipullo kauniissa pakkauksessa.

Aamupalat syötiin ja suunniteltiin alkajaisiksi heti lähteä Lissaboniin. Matkaa sinne oli junalla vain puoli tuntia.
Liput maksoi vain vähän päälle kuusi euroa meno-paluu kahdelta. Asutusta oli tietty koko matkan ja pysäkkejä muutama.Rata kulki pitkin merenrantaa.

Pääteasemalle ajettiin niinkuin Manuel Coelho oli neuvonut. Monien kyselyiden jälkeen viimein löytyi kauppa josta saatiin Madeiran kartta. Kauppa oli siinä ihan nurkalla. Kadulla kuljeskellessamme satuimme kaksikerroksisen turistibussin viereen. Kysyttiin mitä maksaa ja saako tulla sisään. Onnisti... 15 euroa per henki ja saa ajella 2 päivää sinistä linjaa ja punaista linjaa. Kuuma oli päivä ja bussissa istuttiin vissiin pari tuntia ihailemassa suurkaupungin nähtävyyksiä. Selostuskielen sai valita kuulokkeisiin seinästä näppäämällä. Hyvinhän sieltä ylhäältä näki. Nähtiin mm. se kuuluisa pitkä  v. 1966 valmistunut silta  joka kulkee Tejo-joen yli. Sillä kulkee myös junarata. Vastarannalla on se kuuluisa 110 metriä korkea Kristus-patsas. Komeitä rakennuksia ja puistoalueita näkyi matkan varrella.  Eipä enää jaksettu ajatella seuraavaa kiertoajelua siinä helteessä. Muuten ihmetellä piti miten täälläkin oli hylättyjä kauniita vanhoja taloja parvekkeineen rapistumassa siellä täällä muiden rakennusten välissä. Liekö omistussuhteet ongelma.

Paluumatkalla kävimme paikallisessa Jumbo tavaratalossa ruokaostoksilla Cascaisissa.  Olihan modernia ja tilaa ja tarjolla tavaraa. Taxilla ajettiin sapuskat veneelle. Kolme euroa vain oli kyyti.

Cascaisissa valmisteltiin paikallista merijuhlaa, kertoi taximies. Kuulemma hänen piti viedä maanantaina 8 ja 10 vuotiaat tyttärensä kuuntelemaan jotain kuuluisaa bändiä. Kuuluisia esiintyjiä oli tulossa  juhlaan esiintymään.
Mies kertoi, että tyttöjen suosikkibändi soittaa aika meluisaa musiikkia.

Cascaisissa käveltiin vielä illalla kaupungissa. Kuunneltiin yhtä fado-laulajaa ulkosalla ravintolassa. Kauniisti lauloi ja muutama kappale kuulosti ihan tutulta.Ravinteleita oli täälläkin pilvin pimein ja asiakkaita näytti riittävän.

Sataman vierellä oli komea ja korkea linnan  muuri. Sen alapuolella oli paikallinen komea venekerho ja toisella puolen maan alle osittain rakennettu marinan parkkihalli. Rakenteet oli melko uusia. Vähän eri luokkaa  kuin marinat Suomessa. No onhan sääolosuhteetkin toiset. Kova työ on muuten kyllä ollut joka satamassa aallonmurtajissa.

Seuraava päivä oli perjantai. Kuuma aurinko paistoi koko päivän. Nähtävyyksiin ei ollut enää innostusta. Liika on aina liikaa. Veneessä hommailtiin asioita kuntoon ja välillä otettiin aurinkoa. Jo ennen mainittu ruotsalainen pariskunta  oli myös tullut satamaan. Suunnittelivat matkaa eteenpäin pitkin Afrikan rantaa jonkin matkaa ja sitten Kap Verden kautta Brasiliaan. Sieltä palaavat sitten Kanarian kautta kotimatkalle. Kahviteltiin meillä. S aimme heiltä hyviä vinkkejä Madeirasta ja Kanariastakin purjehdusmielessä. Olivat siellä käyneet joskus aikaisemmin. Illansuussa käväisin uimassa paikallisella hiekkarannalla kun oli ollut niin kuuma päivä.

Turistaja näkyy kovasti kaupungin kaduilla. Siisti ja kaunis oli kaupunki, Merijuhlia valmistelivat ja musiikki raikui.
Illalla kuunneltiin pimeässä veneellä rannan musiikkia..  Yöllä alkoi sataa ja vähän jyrisikin.

Seuraavana päivänä noustiin jo hyvissä ajoin. Säät tutkailtiin satamakonttorista. Tankattiin vedet ja dieselit ja aloitettiin  matka kohti Madeiran saaria. Porto Santoon suunnattiin ensimmäiseksi. Maileja laskettiin olevan n. 550, että muutama vuorokausi menee merellä.