Sunnuntaipäivä siis lekoteltiin ankkurissa Vigon lahden pohjoisrannalla. Lämmin ja aurinkoinen ja tyyni oli sää. Oikea pyhäpäivän tunnelma. Lahdella oli yhteensä 44 purjevenettä ja 16 moottorivenettä pyhäpäivää viettämässä.
Illansuussa sitten siirryttiin Vigon kaupunkia kohti. Reeds mainosti kovasti Marina Davila Sportia ja sen englanninkielen taitoista henkilökuntaa. Tultiin sataman alueelle. Ei oikein tiedetty mihin suunnistaa alueella. Mentiin yhden puhjeveneen perässä. Tultiinkin Davilan ohi Marina Bouzasiin. Yhdellä veneellä ponttonin päässä oli perhe paikalla. Ajettiin vierelle ja kysyin missäpäin mahtaa olla vieraspaikat. Herra vastasi ,että hän voi soittaa marinerolle. Pian tuli marinero pienellä veneellä paikalle ja näytti meille paikan seuraavan ponttoonin päähän. Puhelias kaveri oli. Kertoi ,että eilen oli netistä nähnyt että Sea Iris niminen vene on lahdella. Marina oli siis Bouzas.
Tämä marina ei ollut varsinainen vierassatama vaan paikallisia veneitä varten. Vierellä on telakoita ja kalanjalostuslaitoksia ja kalastussatamia. No eipä se haitannut. Satama oli ihan paikkakunnan Vigon esikaupungin sydämessä. Vieressä oli kaikki palvelut: ravintolat kaupat ja vielä uimaranta. Veneitä oli satamassa aika paljon. Joitakin näkyi liikuteltavan aika harvoin, kun kyljissä kasvoi pitkä parta kasvua ja peräsin oli täynnä simpukkaa
Vigoonhan tultiin siksi,että minun piti saada tänne konsulaattiin Op:sta uudet pankkitunnukset. Olin niin lomalla, että unohtu käyttäjätunnus. En voinut kuvitella, että sen unohtaisin. Maanantaina ajelimme sitten Davila Marinaan n. kilometrin pitkin telakka-aluetta. Konttorista löytyi Monica Ferreira, joka auttoi sekä pankkiasiassa, että kumiveneen pohja-asiassa. Soitti lähetystöön Op:n kirjeestä. Se oli tullut lähetystöön, mutta lähetystö oli kiinni ja henkilö oli vain joku postin hakija- kukankastelija. Lupasi tuoda kirjeen marinaan iltapäivällä. No. ..ei sitten tullutkaan, kun kirjeessä oli ollut dokumentti, että konsulaatin henkilön piti itse ojentaa kirje minulle ja todistaa sitten faksilla ,että näin on asiallisesti käynyt. Konsulaatin henkilöä sitten odoteltiin ilmoittamaan kuinka ja missä asia hoituu. Tiistai-iltana sitten Monica soitti minulle, että henkilö tulee Davila Marinaan kirjeen kanssa keskiviikkona klo 18 .Monica sanoi vakuutelleensa, että aika pitää olla tarkka, että tiedämme olla paikalla. Pieni herrasmies saapui paikalle ajallaan. Asiallisesti otettiin kopio passista ja allekirjoitukset . Hän lähetti sitten faksin Osuuspankkiin. Sieltä minulle soittikin seuraavana päivänä henkilö jonka kanssa asiasta olin ollut puheissa. Että asia hoiutui! Niin Monica soitti myös Cascaissiin Portugaliin sinne tulevasta kumiveneenosasta. Lupasivat pitää odottamassa meitä.
Niin, että ystävällisiä ihmisiä onneksi on olemassa tarvittaesaa. Ostimme pienen lahjan Monicalle.
Pankkitunnuksia odotellessa ehdittiin pyöräillä Vigon kaupungin ja Bouzasin katuja. Lämmintä säätä koko ajan. Varjoa piti etsiä välillä. Bouzasin satama-alueella on laajalti merenkäyntiin liittyvää koulutus- ja tutkimuslaitoksia. Telakat ja kalanjalostuslaitokset työllistävät ihmisiä alueella. Lisäksi alueella on rannassa laajalla suljetulla alueella uusia autoja varastoituna. Tuovat niitä meritse ja valmistavat maassa. Koko ranta-aluetta kiertää uusi paseo kilometritolkulla. Ihmiset kulkee siellä lenkkeilemässä . Meren puolella oli suorakaiteen muotoisia n. 1 1/2 metrisiä hiottuja marmorikivipenkkejä istuskeluun ja patsaita erimerkkisistä kaloista. Niin,että ei oo tehty pienellä rahalla.... Taas tuli tämä asia nähtyä ja ajateltua. Davila Marinan alue oli samaa luokkaa. Eu. kylteissä teksti, että näin rakennetaan eurooppaa.
PINTAN Tarja ja Juha tulivat tähän satamaan, mutta vaihtoivat seuraavana aamuna samaan kuin me, koska tästä ökysatamasta oli pitkä matka palveluihin ja hintakin oli korkeampi. Illalla istuttin yhdessä meillä iltakahveilla.
Keskiviikkona sitten tulikin kaksi kuukautta täyteen reissussa olosta. Kyllä aika rientää. Kipparilla oli onnenpäivä. Löysi Bouzasin rautakaupan ikkunasta saman kootavan kärryn 38 euroa Sama mielestään maksoi Camaretin venekaupassa yli 100 euroa Ranskan puolella. Illalla sitten lähdettiin consulaatti asian selvittyä eteenpäin. Yö oltiin Islas Cieksen poukamassa tyynessä ankkurissa. Iltauinnilla käväsin siellä. Kipparilla jäi käymättä..!
Mutten , Monica kertoi että Islas Ciekselle maihinnousuun tarvitaan tosiaan anomus. Sen käsittely kestää viisi päivää. Ja alueella on tosiaan tarkkailu ja luvattomasta maihinnoususta voi joutua maksamaan 600 euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti