Uimarannan edustalla vastarakennettu ravintola+ pelihallit ja takana carter autorata , Raja-aita oli vuorelta viwrineet kivenlohkareet rikkoneet täydellisesti.
Ylösnostettuja ranskalaisveneitä odottamassa kapseiling starttia Brasiliaan.
Porto Santo jää taakse.
Kaupungin koulurakennus yläasteen oppilaille.
Huvikeskus uimarannan lähellä. Hiljaista oli
Logoja aallonmurtajassa Porto Santossa
Rantalentis Porto Santossa. Hiljaista oli
Iltakuva rannalta
Satamasta kaupunkiin johtava tie n. 1 km
Hiekkarannalla
Tällaisia otuksia oli yöllä tulomatkalla aallot heittäneet täkille
Kansipäällikkö meressä
Kipparin eka uinti atlantissa
Uusien croxien esittely
Ja päälle oluset ja vaikka itse sanon Ei hassumpaa
Lähestytään Porto Santoa Madeiralla takana 1000km seilaus. 3 vrk ja 5 tuntia.
Kansipäällikkö iltapalalla
Kallioinen saari ja todella korkea
Hiekkarantaa
Katukuvaa Porto Santosta
Rantakuva
Rantakuvaa. Klikkaa kuvar suuremmiksi
Itsekkin pääsin kuvaan
RanttalaituriMERELLÄ meni aikaa kolme vuorokautta ja viisi tuntia. Tuuli oli alkumatkasta kovin suuntaa vaihtava. Puuskia oli jonkin verran, mutta ei liikaa. Paitsi yhdessä puuskassa meni isosta purjeesta takimmainen pystylatta paloiksi... miten lie !!Sittemmin oli tuuli ihan passelia. Reivauksesta tulee joskus keskustelua. Kippari haluais mennä kovaa. Minä olen varovaisempi. Puuskat voi yllättää.
RantakuvaMeri oli ihmeellisen sinistä. Niinkuin siinä kouluajan vesivärinapissa se toinen sininen. Sellainen lasin sininen ja tumma. Aurinko laskee jo klo 20.30. Yö onkin sitten tosi pimiä. Meillä oli kyllä parina yönä melko kirkas tähtitaivas. Se onkin melko kaunista katseltavaa. Aamu valkenee hitaasti ja aurinko nousee vasta klo 8.30.
Kone oli välillä apuna purjeille. Toista vuorokautta kyllä saatiin yhtämittaisesti mennä purjein. Välillä oli merellä vain pitkää maininkia.
Liikennettä oli vain muutama laiva etäällä taivaanrannassa. Mm matkustajalaiva Queen Victoria näkyi AIS:ssa.
Ensimmäinen yö meni molemmilla vähällä unella, mutta seuraavina osattiin jo nukkua vuorotellen ihan mukavasti.
Erikoisia juttuja sattui muutama matkalla. Toisena päivänä iltapäivästä lensi pieni lintu veneeseen tuulilasin suojaan. Laitettiin vettä sille kippoon ja muutama kaurahiutale. Lepäili siinä ja hyppeli edestakaisin . Pää keikkuen ihmetteli ruusunkukkaamme ja muovista tuulilasia. Lensi pari kertaa pois veneestä, mutta palasi takaisin .Kovasti otti voimillensa saavuttaa vene. Yritin puhella, että oo vain täällä meidän mukana niin pääset rantaan. Kolmannelta lennolta ei sitten enää meitä saavuttanut. Näytti, että vajosi aallokkoon. Surkeaa oli katsella.
Pariin otteeseen ilmestyi veneen vierelle delfiiniparvi hyppelemään. Kyllä on mahtavaa seurata niiden pitkää liukusukellusta veneen vierellä. Muutama yksittäinen kalastava lintu näkyi matkan varrella.
Akrobatiaa vaatii kokkaaminen siinä keikunnassa. Aamupuurot kyllä sain keitettyä joka aamu ja samoin lämpimän lounaan. Parina päivänä se oli kyllä vain hernevelli, mutta kyllä maistui hyvältä leipien kanssa.
Kolme vuorokautta merellä tuli täyteen tiistaina 23/8. klo 10. Vähän sen jälkeen näytti niinkuin maata häämöttävän edessäpäin. Suunta oli siis oikea. Plotteri osasi oikeaan. Sieltä se korkea vuorimaisema alkoi lähetä. Marina Porto Santon edutalla kutsuin vhf:llä marinaa. Esittelin, että olemme Sea Iris , purjevene Suomesta ja haluaisimme ponttoonipaikan satamasta jos mahdollista. Naisääni vastasi, että" maaam". Tervetuloa satamaan. Ponttoonilla olikin vastassa nuorimies. Esitteli kätellen itsensä Nelsoniksi. Satamakonttoriin menimme sitten kirjautumaan, mutta ennen sitä piti käväistä sataman poliisin luona ilmoittautumassa. Ystävällisesti ja huumorillakin kaikki sujui. Kippari olis halunnut ottaa kuvan poliisin huoneessa olleesta retusesta tuolista. Se toimi paperipinon ja koppalakin alustana. Tulostin oli lattialla nurkassa. Jossakin ainakin näkyvät säästävän. Satamakonttorin naisilla oli kyllä ihan hyvät kalusteet ja koneet.
Satamamaksu oli 20 euroa ja muutama sentti / vrk. Saniteettitilat oli tosi puhtaat ja siistit täälläkin.
Niin ponttoonipaikan halusimme, koska ruotsalainen Svea vene oli saanut torakoita ollessaan aallonmurtajan
vierellä betonilaiturissa kylkikiinnityksessä muita veneitä kyljellään. Siinä olivat veneilijät hyppineet kannen yli. Torakoista olivat päässeet vasta talvella Ruotsissa. Millään myrkyllä eivät saaneet niitä hengiltä.
Boorihappo ja maitopulveri reseptin saimme. Apteekkiin menemme hakemaan sitä.
Perillä siis oltiin klo 15 aikaan. Seremonioiden jälkeen ihasteltiin maisemaa veneestä. Siivoiltiin asumustamme matkan jäljiltä. Henkeä pani korkeat vuoret ja hiekkaranta haukkomaan. Nukkumaan oltiin valmiita aikaisin.
Seuraavana päivänä heräsimme auringonpaisteeseen ja lämpöön. Aamupalan jälkeen vein hetimiten pari kassillista pyykkiä pestäväksi. Joku pesee ne ja palauttaa muutaman tunnin kuluttua. Puhdasta tuli, mutta kuivatella piti itse veneen kaiteilla. Äkkiähän ne helteessä kuivu.
Sitten lähdin uimaan vieressä olevalle uimarannalle. Voi sitä turkoosia vettä aamusta. Lämmintä oli vesi. Ei olis malttanut nousta pulikoimasta. Välillä kävelin rantahietikkoa ja taas uimaan. Löysin mielenkiintoisen rösöisen kiven sileiden joukosta. Kaikkeen ei edes aallot pysty !! Iltapäivällä myöhemmin kävimme taas uimassa. Kipparikin uskalsi uida ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
Uikkareita huuhtomaan mennessäni kuljin ohi nuoren naisen tyttärensä kanssa. Kaivoivat yhdessä hiekkaa siinä rantaviivassa. Moikkasin ja kysyin puhutko englantia. Vastasi, että kyllä puhun. Sitten kysyin asutko täällä. Vastasi asuvansa. Kerroin sitten olevani Suomesta täällä purjeveneellä ja haluaisin kysyä jotain saaresta.
Kerroin, että lähdimme Suomesta 10. pv kesäkuuta. Voi...minun syntymäpäivänäni huudahti. Kerroin, että minun esikoistyttäreni on myös syntynyt sinä päivänä. Kertoi olevansa 35-vuotias , vähän nuorempi kuin Anu .
Jutusteltiin siinä. Kertoi opettavansa yläasteella englantia. Miehensä myy huonekaluja. Saarella on 3000 asukasta . Talviaikaan ehkä vain 2500. Tytär oli 4- vuotias ja aloittaa just koulunkäyntiä. Oli opiskellut Lissabonissa. Kertoi saaren asukkaiden olevan virkamiehiä: poliiseja sairaanhoitajia, opettajia. Muuta henkilökuntaa on palvelu ammateissa jne. niinkuin muuallakin.
Iltapäivällä kävimme kaupunkiin tutustumassa n. kilometrin päässä. Pyörällä hurautettiin. Haettiin infosta kartta ja linja-autoaikatauluja. Käytiin mutka pikku-linjurilla. ylhäällä Camacha nimisessä kylässä. Tie kulki lentokentän ohi. Nähtiin vähän maastoa ylempää. Asutusta oli sielläkin.
Kaupassa käytiin tullessa. Maistuipa tuore ananas hyvältä. Hinta oli 0,99 euroa/kg. Veneellä vietettiin loppuilta maisemaa ihaillen. Officen edustalla toimii ilmainen netti. Hyvä kun sai taas matkakertomuksia ajan tasalle.
Saatte kuulla, että hengissä ollaan. Lääkevarastoon ei ole tarvinnut vielä turvautua. Paitsi ne kipparin kärähtäneet mahanahat on saatu perusvoiteella kuntoon.
Torstaiaamu oli pilvinen , mutta lämmin. Kirjoittelua jatketaan.. Kaupungille lähdetään sinne apteekkiin ja katsotaan mitä muuta keksitään. Niin.. kortteja muutama lähetetään ainakin. Uimaan tekee hirviästi mieli tuonne turkoosiin veteen!!
Vähän on suunniteltu jatkaa matkaa huomenna pääsaarelle jos keli sallii. Tyyntä on nyt ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti