Den Helderistä lähdettiin maanantaina 11/7 klo 11 maissa. Matkaa oli n.140 nM . Arvioitiin siihen menevän vuorokauden verran aikaa.
Ennen lähtöä miehet tankkasivat dieselin ja veden. Sillä aikaa minä kävin vielä lenkillä keskustassa filmaamassa. Satamakonttorin nuorelta naiselta olivat tiedustelleet tulevaa säätä , vuorovesiä ja virtoja. Oli kuulemma sen sortin nainen, että vaikka mitä olis kertonut, niin täydestä olis mennyt. On mulla luotettavaa matkaseuraa !!
Ilma oli lämmin ja meri tyyni monta tuntia. Oli mukavaa matkantekoa. Saatoin lueskella ja välillä seurasin karttaa ja AIS:ia ja tietokoneelta matkaamme tsunami-ohjelmalta. Miehet rupattelivat sitloorassa karttaplotteri n ja tutkan seurassa....mutta se silmähän ympäristöön on tärkein !
Ruokailut kävi ihan mukavasti hyvässä säässä.
Klo 15 maissa meihin otettiin yhteyttä edessä olevasta tuulipuistosta VHF:llä. Kehotettiin ohittamaan puisto 1,5 distanssin etäisyydeltä idänpuolelta. Lopuksi toivottivat hyvää matkaa.
Laivoja kulki väylillään ja jotkut niistä redillä satamiin odottelemassa. Yhden laivan Oriet Cavalierin Limassolista ohitimme illan vähän jo hämärtyessä aika läheltä. Yläkannella oli kaksi miestä onkimassa. Vilkuttelimme toisillemme. Kanavalta 16 kuuluu aika tiuhaan laivojen viestejä toisilleen.
Välillä tuuli sen verran , että saimme nostaa purjeita, ettei ihan mennyt tämä pätkä koneelle ajoksi. Pimeän tultua oli jännää ajella pitkin kuunsiltaa. Etäällä näkyi laivojen ja merimerkkien valoja. Nähtiin esim. komeasti valaistu 3 mastoinen purjealus. Tutka ja AIS olivat taas arvokasta seuraa.
Miehet ottivat vuorotellen tirsat ennen pimeää. Minä torkuin aamusta ennen aamun sarastusta.
Dunkerqueta lähestyttäessä aamun valjettua alkoikin sitten tuulla . Se olikin odotettavissa, muttei näin pian. Pahimmillaan puuskassa tuuli 16 m/s takaa. Olimme sen verran avomerellä, että ajoimme ohi rannan läheisyydessä kulkevan reitin idästä satamaan. Kartalla on sataman edustalla pitkiä rannan suuntaisia hiekkapankkeja. Niitä piti kierrellä jonkin verran että pääsimme oikealle väylälle. REEDsin almanakan mukaan satama on helposti lähestyttävä millä tahansa vedellä ja virralla. No, meitä kyllä kova takatuuli keikutti kovasti satamaan saavuttaessa . Tiukkanäppinen kippari kuitenkin ohjasi meidät käsiohjauksessa turvallisesti satamaan. Muutoi kyllä venettä ohjaa autopilotti . . tietty valvonnassa.
DUNKERQUESSA Tiistaina 12/7 (Matka kesti 23 tuntia)
Satama-altaassa tankkaus laiturissa ranskalainen englantia puhuva kalastaja neuvoi meidät satamakonttoriin kysymään vapaata paikkaa laituriin. Ensin tankattiin dieseliä ja sitten ajettiin paikkaamme, sattumoisin ?.... kyseisen kalastajan viereen aisapaikkaan. Ihan hyvälle paikalle.
Koko porukkaa tietty väsytti yön reissu. Perillä oltiin klo 10. Nukuttiinkin sitten klo 17 asti. Ulkona satoi ja tuuli vinkuen. Satamamaksu muuten oli 24,60 euroa/ vrk suihkuineen ja sähköineen. Satama-alueelle pääsee portista koodilla. Pesutiloihin on taas oma koodinsa. Wlan on ilmainen, mutta toimii vain pienessä ahtaassa offisessa ja ulkona rakennuksen vierellä ( sateessa ja tuulessa tällä kertaa ).
Syötyämme huilailtiin veneessä sisällä. Markku kävi tutustumassa ympäristöön sadekamppeissa. Kapteeni kuorsas taas heti pitkäksi päästyään. Meikä nautiskeli ja lueskeli soffalla.
KESKIVIIKKO 13/7
Aamu oli lämmin vaikka tuulinen ja pilvinen. Olipa mukava syödä aamupalaa rauhassa ja suunnitella päivän ohjelmaa. Tuulta riittää, niin että paikallaan pysytään.
Kartan avulla lähdin ajelemaan pyörällä kohti cityä. City is very beautiful.. sanoi satama infon mies. Matkassa meni vain 5 minuuttia. Sataman tuntumassa on tosi moderneja asuinrakennuksia. Mm. korkeita jyrkkäkattoisia peltitalon näköisiä pienin ikkunoin. Vierellä taas laatikon mallisia puutaloja. Alueelle on tulossa näitä persoonallisia maisoneita l. taloja vielä lisää.
Satama-aluetta riittää cityyn asti. Kolme huvivenesatamaa on meistä vielä eteenpäin nostosiltojen takana. Laivaliikenne on vähän etäämpänä. Kanavassa oli lapsia harjoittelemassa purjehdusta pienillä pursillaan. Kavavassa oli ilmeisesti lapsia varten nättejä eläin hahmoisia poijuja. Merimuseon edustalla kanavassa oli Duchesse Anne laiva. Oli jännää seurata vierellä, kun aluksi huusi sireeni ja sitten puomi sulki liikenteen ja silta nostettiin veneitten kulkea . Kanavassa oli myös jotkut suuret soutukilpailut pitkillä veneillä.
Komeita rakennuksia oli keskustassa.mm. sotien muistoksi korkea tornirakennelma,jonka sivulla oli turistitoimisto. Vastapäätä sitä komea kirkko... ovet lukossa. Lähellä oli myös joku hallintorakennus , jonka seinällä lippurivistön vierellä luki isoin kirjaimin ne…vapaus , yhdenvertaisuus, veljeys ranskaksi. Opasteita on satamakonttorissakin kovasti,mutta vain ranskaksi. Turistitoimistosta olis ehkä saanut englanninkielisiä prosyyrejä…en jaksanut lähteä kyselemään.
Oli mukavaa kierrellä pyörällä pitkin kaupunkia. Keskustassa oli toripäivä ja tavaraa oli joka lähtöön ja korttelikaupalla kojuissa katujen varrella. Liikenne sinne oli tietty suljettu. Bon jour, madame !!.kuului sieltä sun täältä. Poskisuudelmia näkyvät tutut luontevasti vaihtavan.
Lapsenlapsille ostin taas mukavat postikortit. Merkit piti hakea erikseen Poste Centralesta. Sieltä löytyi myös visa-automaatti. Modernissa ostarissa join cafe´au lait n ja tietty täytetyn patongin hyvällä täytteellä. Kyllä maistu !! Ruokakauppakin oli tosi moderni ja siisti. Sieltä tuli ostettua grillattu broileri ja vihanneksia ja patonkia iltapalaksi miehistölle.
Yhdessä kadunkulmassa näin pariskunnan ajavan pyörällä vastaan. Suomenkieltä kuului.. Olivat veneellä meistä seuraavassa satamassa. Espanjaan olivat matkalla ja Biskajan aikoivat kiertää rantoja, koska heillä oli koira mukanaan. Olivat tavanneet Nenan porukan jossakin satamassa.
Miehet kulkivat omilla teillään. Suunnittelivat merimuseoon menoa. Siellä kävivätkin ja jossakin muualla kiertelemässä. Minä kävin merimuseossa illansuussa. Markku kävi vielä illalla sotamuseossa. Kyllä on tämä kaupunki melko höykkyytyksen kokenut sodissa. Maan tasalle oli kaupunki pommitettu. Me kävimme samassa museossa seuraavana päivänä kipparin kanssa. Lippuja oli myymässä kaksi herttaista vanhaa herraa. Pois lähtiessämme sain sanotuksi vanhalle herralle ranskaksi, että …ei koskaan enää sotaa. Hän ymmärsi minut. Painoi kämmenensä rinnalleen ja sanoi: ” Paino tuntuu täällä vieläkin.”
Illalla alkoi sitten sataa ja sitä riitti tuulen lisäksi läpi yön ja seuraavan päivän.Torstaina pesin koneellisen pyykkiä ja rumpu kuivasi sen hyväksi. Koko lysti maksoi 9 euroa. Veneellä lekoteltiin sadetta pitäen. Markku kävi reippaana poikana paikkoja katselemassa. Minäkin sain illansuussa kipparin innostumaan ulkoiluun. Silloin kävimme siellä sotamuseossa ihan lähellä. Sadetta tuli sitten vähän tiuhempaan…lenkki jäi lyhyeksi. Muuten hiljaista oli ulkosalla ulkosalla ja kaupat kiinni. Kuulemma joku katolinen juhlapäivä. Juhlinta oli paikallistunut ranta-beachille. Ei kylläkään mikään hyvä rantailma juhlijoille. Voi kuvitella, että helteellä tämä on varmasti ihan hyvä paikka oleskella ja lomailla.
Torstai-iltana tuuli alkoi tyyntyä. Illalla Navtexissa tuli SAR:n ilmoitus kadonneesta purjeveneestä. Veneestä oli viimeiset tiedot edelliselle päivälle Den Helderin lähistöltä. Pimeän tultua klo 22 maissa alkoi sataman takana mahtava ilotulitus. Raketteja lenteli pitkään ja komeita olivat. Perjantai aamuna satamakonttorin mies kertoi , että kysymyksessä oli ilotulitus vallankumouksen muistoksi.
Koska tuuli oli tyyntynyt ja satamakonttorinkin sääennustukset lupasivat paranevaa säätä, päätimme virtakarttojen tarkastelun perusteella lähteä perjantai-aamuna jatkamaan matkaa klo 10 maissa. Päämääränä on Boulogne sur-Mer. Ohitetaan kapea Englannin kanaali. Matkaa on n. 49 nM. Dunkerquessä viivähti kolme päivää säitä pidätellessä.
Markulle tuli viesti ” pääesikunnasta” siirtyä Barcelonaan ja sieltä Portugaliin vaeltamaan joten jatkamme matkaa taas kahdestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti